Post by Ryuuko on Oct 25, 2006 13:22:14 GMT -5
Ryoichi [Rioichi] I’anach
- on rodultaan animeugehaltia (maakotka).
- kutsutaan joskus Ryoksi
- on iältään n. 200 vuotta. Päällepäin katsottuna vaikuttaa n. 27-vuotiaalta.
- on sukupuoleltaan mies.
- on ammatiltaan on viestinvälittäjä.
Ulkonäkö
Ryoichi on pitkähuiskea ja suurikokoinen ollakseen haltia: kokonaiset 186 senttimetriä pitkä ja 75 kilogrammaa painava haltiamies on yleinen hämmästelyn kohde kaduilla ja muilla julkisilla paikoilla. Ryoichin hiukset ovat ruskeat ja ulottuvat yläselkään saakka, ja niitä hän yleensä pitää kiinni nauhalla. Ryoichi on vahvakasvoinen: voimakas ja suora nenänvarsi sekä leuka, joka on sekin melkoisen vahvan näköinen. Hänen ihonsa on normaalin haltian ihoa hieman tummempaa. Ainut viittaus siihen, että Ryoichi on haltia, ovat suipot korvat, jotka nekin yleensä ovat joko hiusten takana piilossa, tai sitten mustan hatun varjossa, mitä hän yleensä päässään pitää.
Animeugehaltia kun on, Ryoichilla on keltaiset silmät ja hiukan haukkamaiset kasvot, maakotkuuden merkkinä.
Kotkana Ryoichi on suurikokoinen, aivan kuten oikeassa muodossaankin: Siipiväli on n. 2 metriä ja pituus 90 senttimetriä. Sulkapeite on vaalean- ja tummanruskean sävyinen, siivissä ja pyrstössä havaittavissa hiukan valkoista.
Vaatetus, aseistus ja muu varustus
Päässään Ryoichi pitää yleensä mustaa, leveälieristä kangashattua. Yllään mies pitää vaaleanruskeaa pitkää takkia, jonka kauluksessa on valkoista karvaa. Housut ovat samanväriset kuin takkikin. Vyötäröllään Ryoichilla on useimmiten musta nahkainen vyö, jossa on metallisia niittejä 5 cm välein. Jaloissaan mies pitää tummanruskeita jalkineita, jotka ovat palvelleet häntä jo useamman vuoden. Niiden kestävyys johtuu niihin langetetusta maagisesta suojasta, jonka kenkien tekijä aikoinaan niiden ylle langetti. Takin alla on yleensä musta, väljä paita ja tuon alla on valkoinen ohut aluspaita.
Aseenaan Ryoichi käyttää sapelia, jonka terä on valkoinen. Teräkseen tullut valkoinen vivahdus johtuu siitä, että sapeliin on langetettu eräänlainen maaginen suoja, joka estää sitä katkeamasta, ainakaan ennen kuin taika on poistettu. Sapeli siis kestäisi vaikka laavan kuumuuden sulamatta tai miljoonien tonnien paineen katkeamatta.
Sapelin lisäksi Ryoichi kantaa vyöllään viiltotikarista hiukan pitempää ja käyrempää asetta, jota hän yleensä käyttää, jos joutuu täpärän tilanteen eteen. Se on kerran pelastanutkin miehen hengen.
Muuhun varustukseen kuuluu hopeainen riipus, jota Ryoichi ei miltei millään suostu luovuttamaan toiselle, muutoin kuin äärimmäisissä tositilanteissa. Riipuksen koru on monimutkainen kuvio, jonka keskellä on valkoinen kivi. Mies sai riipuksen edesmenneeltä rakastetultaan, kun hän tapasi tämän ensimmäistä kertaa. Se ei ole kovinkaan arvokas ja sitä yleensä pidetään rihkamakoruna, mutta sen tunnearvo on mittaamattoman suuri.
Luonne
Ryoichi on luonteeltaan suhteellisen sosiaalinen ja puhelias, ei kuitenkaan liian. Kohteliaskin hän on ja noudattaa melkein joka tilassa hyviä käytöstapoja, ellei sitten kyseessä ole joku, jota hän erityisesti inhoaa. Hän on myös melko vitsikäs ja yleensä hänen kasvoillaan näkeekin jos jonkinlaisen virneen, joskus ilkikurisen ja joskus huoon tyhmäneen. Tutussa seurassa Ryoichi hymyilee ja puhuu paljon, vieraassa taas hän on melko hiljainen.
Ryoichi on yleensä se joukon järki. Hän ei juurikaan hullutuksiin ryhdy, vaan pysyy mieluiten rauhallisena ja viileän järkevänä asioiden suhteen. Yleensä hän onkin se ääni, joka kutsuu muut maan pinnalle, kun meno menee liian rajuksi.
Ayan menetyksen vuoksi Ryoichi on viimeisien vuosien aikana ollut hiljainen ja eroavainen, salaperäinenkin ehkä. Näinä aikoina hän viihtyy mieluiten yksikseen runoja kirjoittaen, jotka kertovat yleensä suunnattomasta surusta, kuolemasta ja menetyksen tuskasta. Se on hänen tapansa purkaa suruaan.
Ryoichin luottamuksen voittaminen on hyvin suuri teko. Mies ei nimittäin luottamustaan anna kovinkaan helposti. Ystäviä hän saattaa ehkä omistaa, mutta vain hyvin pieni osa heistä on todella saanut hänen luottamuksensa itselleen. Tällä hetkellä Ryuukon lisäksi vain yksi ihminen on ollut Ryoichin luottamuksen arvoinen.
Menneisyys
Ryoichi syntyi puhdasveriseen animeugehaltiaperheeseen nuorimmaksi lapseksi. Isänsä ja äitinsä suvussa hänellä ei siis ole yhtäkään muuta haltiaa kuin juuri tuota tiettyä ja samaa haltiarotua. Hän varttui tuossa perheessä aina aikuisikään saakka. I’anacheilla oli aina tarkka kuri. Mitään ei saanut tehdä väärin, muuten sai kärsiä rangaistuksen. Vaikka miehen vanhemmat olivat hyvin ankarat ja epäsuvaitsevaiset, he silti rakastivat poikiaan – Ryuukoa, Ryota ja Ryoichia. Myöhemmin myös ankara kasvatus kantoi hedelmää: pojista tuli suuria raavaita miehiä, jotka eivät enää vähästä hätkähtäneet. Vanhemmat olivat antaneet heille lahjan tulevaisuutta varten, vaikka he eivät sitä ehkä vielä lapsuudessaan olleet ymmärtäneet. Myöhemmin veljekset lähtivät pois kotoaan, eivätkä he sen jälkeen ole kuulleet isästään ja äidistään.
Ryoichin vanhin veli, Ryuuko, oli kettuhaltia, ja toiseksi vanhin veljensä Ryo kissahaltia. Kaikki pojat menivät armeijaan erilaisiin hommiin. Myöhemmin Ryuukosta tuli joukonjohtaja ja Ryosta hyvä vakooja, Ryoichi sen sijaan otti viestinviejän pestin itselleen. Tuossa työssä hän olikin melko ansiokas, kotkahaltia kun oli. Viestien vieminen oli helppoa, ja varovana mies jaksoi aina kiertää vihollisten leirit, jotta välttyisi nuolilta. Ja niinhän hän välttyikin. Ryolle tosin ei käynyt yhtä hyvin.
Eräänä yönä, jona Ryo oli vakoilemassa vihollisleiriä kissamuodossaan, viholliset havaitsivat tämän. Vihollisjoukossa oli myös eräs fiksumpikin tyyppi, joka tietysti huomasi, että kissa ei ollut todellinen kissa. Ryota kidutettiin ensin tiedon ulos puristamiseksi, ja kun haltia oli kertonut oman leirinsä sijainnin ja muita tärkeitä tietoja, hänet surmattiin. Viholliset hyökkäsivät Ryuukon joukkueen kimppuun ja surmasivat joka ikisen, Ryuukoa lukuun ottamatta. Hänet he ottivat panttivangiksi.
Myöhemmin vihollisjoukko onnistui tuhoamaan koko Ryoichin puolen, muutamia henkiä lukuun ottamatta. Yhdet näistä hengistä olivat hänen omansa ja veljensä henki. Ryuukolla tosin oli käynyt huonommin kuin nuorimmalla veljellään: hänet oli paiskattu armotta vihollislinnoituksen tyrmiin ja jätetty sinne virumaan. Siellä mies istuikin useampia kuukausia odottaen pelastusta, jonka Ryoichi myöhemmin suoritti. Pako onnistui siten, että Ryuuko muuttui ketuksi ja Ryoichi puolestaan kotkaksi, ja näin hän onnistui kantamaan veljensä pois linnoituksesta. Paosta tuskin koskaan saatiin kuullakaan, olihan Ryuuko nimittäin suurin piirtein unohdettu tyrmäänsä.
Useita kymmeniä vuosia Ryuuko ja Ryoichi vaeltelivat maailmalla yhdessä, kunnes molemmat päättivät lähteä omiin suuntiinsa. Ryoichi suuntasi ensin kohti erästä kaupunkia, jonne hän päätti asettua joksikin aikaa.
Noin kymmenen vuotta myöhemmin, eräänä päivänä Ryoichi törmäsi kadulla valohaltianaiseen. Nainen kaatui, ja kohtelias kun Ryoichi oli, hän tietysti auttoi tämän ylös. Tuona hetkenä, kun hän katsoi naishaltiaa silmiin, hän uskoi olevansa seitsemännessä taivaassa. Se todellakin oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Ryoichi ja nainen, jonka nimi oli Aya, alkoivat asua yhdessä, ja muutamaa vuotta myöhemmin tekivät myös lapsen. Aya ja lapsi kuitenkin kuolivat molemmat synnytyksessä. Tämä oli valtavan kova isku Ryoichille. Aya oli ollut hänelle kaikki kaikessa, eikä naisen kuoleman jälkeen tuntunut millään olevan enää tarkoitusta. Hän jopa yritti kerran itsemurhaa, mutta tämä kuitenkin epäonnistui, kiitos erään ystävällisen kapakanpitäjän.
Ryoichi vaipui yhä syvemmälle suruunsa. Ensimmäiset kymmenen vuotta Ayan kuoleman jälkeen olivat yhtä tuskan taivalta. Ja näiden kymmenen vuoden jälkeen hän kuitenkin päätti, että paikoillaan istuminen ei auttaisi mitään, ja niinpä hän lähti kohti sotaväkeä päättäen palata entiseen työhönsä, jota teki kauan sitten. Ja niin hän armeijaan takaisin pääsikin, toimii nykyään vakituisena viestinvälittäjänä.
Erikoiskyvyt
Koska Ryoichi on maakotka-animeugehaltia, hänellä on luontaisina kykyinään erittäin tarkka näkö. Hän saattaa helposti erottaa asiat todella pitkien matkojen päästä, ellei sitten tiellä ole minkäänlaista näköestettä. Tämän lisäksi miehellä on myös niin kutsuttu ’kuudes aisti’ vahva. Hän pystyy vaistoamaan asioita, vaikkei niitä kuulisi, näkisi tai tuntisikaan. Esimerkiksi, jos hän olisi sokeana pimeässä huoneessa, jossa hänen lisäkseen on muutamia muita olentoja, hän pystyisi sanomaan tarkasti, kuinka monta henkilöä paikalla on. Toisena esimerkkinä se, että hän pystyy ennakoimaan toisten liikkeet ennestään melko hyvin, ei kuitenkaan täydellisesti. Tuo kyky onkin taistoissa hyödyllinen; Ryoichi on kelle tahansa vaikea vastus.
- on rodultaan animeugehaltia (maakotka).
- kutsutaan joskus Ryoksi
- on iältään n. 200 vuotta. Päällepäin katsottuna vaikuttaa n. 27-vuotiaalta.
- on sukupuoleltaan mies.
- on ammatiltaan on viestinvälittäjä.
Ulkonäkö
Ryoichi on pitkähuiskea ja suurikokoinen ollakseen haltia: kokonaiset 186 senttimetriä pitkä ja 75 kilogrammaa painava haltiamies on yleinen hämmästelyn kohde kaduilla ja muilla julkisilla paikoilla. Ryoichin hiukset ovat ruskeat ja ulottuvat yläselkään saakka, ja niitä hän yleensä pitää kiinni nauhalla. Ryoichi on vahvakasvoinen: voimakas ja suora nenänvarsi sekä leuka, joka on sekin melkoisen vahvan näköinen. Hänen ihonsa on normaalin haltian ihoa hieman tummempaa. Ainut viittaus siihen, että Ryoichi on haltia, ovat suipot korvat, jotka nekin yleensä ovat joko hiusten takana piilossa, tai sitten mustan hatun varjossa, mitä hän yleensä päässään pitää.
Animeugehaltia kun on, Ryoichilla on keltaiset silmät ja hiukan haukkamaiset kasvot, maakotkuuden merkkinä.
Kotkana Ryoichi on suurikokoinen, aivan kuten oikeassa muodossaankin: Siipiväli on n. 2 metriä ja pituus 90 senttimetriä. Sulkapeite on vaalean- ja tummanruskean sävyinen, siivissä ja pyrstössä havaittavissa hiukan valkoista.
Vaatetus, aseistus ja muu varustus
Päässään Ryoichi pitää yleensä mustaa, leveälieristä kangashattua. Yllään mies pitää vaaleanruskeaa pitkää takkia, jonka kauluksessa on valkoista karvaa. Housut ovat samanväriset kuin takkikin. Vyötäröllään Ryoichilla on useimmiten musta nahkainen vyö, jossa on metallisia niittejä 5 cm välein. Jaloissaan mies pitää tummanruskeita jalkineita, jotka ovat palvelleet häntä jo useamman vuoden. Niiden kestävyys johtuu niihin langetetusta maagisesta suojasta, jonka kenkien tekijä aikoinaan niiden ylle langetti. Takin alla on yleensä musta, väljä paita ja tuon alla on valkoinen ohut aluspaita.
Aseenaan Ryoichi käyttää sapelia, jonka terä on valkoinen. Teräkseen tullut valkoinen vivahdus johtuu siitä, että sapeliin on langetettu eräänlainen maaginen suoja, joka estää sitä katkeamasta, ainakaan ennen kuin taika on poistettu. Sapeli siis kestäisi vaikka laavan kuumuuden sulamatta tai miljoonien tonnien paineen katkeamatta.
Sapelin lisäksi Ryoichi kantaa vyöllään viiltotikarista hiukan pitempää ja käyrempää asetta, jota hän yleensä käyttää, jos joutuu täpärän tilanteen eteen. Se on kerran pelastanutkin miehen hengen.
Muuhun varustukseen kuuluu hopeainen riipus, jota Ryoichi ei miltei millään suostu luovuttamaan toiselle, muutoin kuin äärimmäisissä tositilanteissa. Riipuksen koru on monimutkainen kuvio, jonka keskellä on valkoinen kivi. Mies sai riipuksen edesmenneeltä rakastetultaan, kun hän tapasi tämän ensimmäistä kertaa. Se ei ole kovinkaan arvokas ja sitä yleensä pidetään rihkamakoruna, mutta sen tunnearvo on mittaamattoman suuri.
Luonne
Ryoichi on luonteeltaan suhteellisen sosiaalinen ja puhelias, ei kuitenkaan liian. Kohteliaskin hän on ja noudattaa melkein joka tilassa hyviä käytöstapoja, ellei sitten kyseessä ole joku, jota hän erityisesti inhoaa. Hän on myös melko vitsikäs ja yleensä hänen kasvoillaan näkeekin jos jonkinlaisen virneen, joskus ilkikurisen ja joskus huoon tyhmäneen. Tutussa seurassa Ryoichi hymyilee ja puhuu paljon, vieraassa taas hän on melko hiljainen.
Ryoichi on yleensä se joukon järki. Hän ei juurikaan hullutuksiin ryhdy, vaan pysyy mieluiten rauhallisena ja viileän järkevänä asioiden suhteen. Yleensä hän onkin se ääni, joka kutsuu muut maan pinnalle, kun meno menee liian rajuksi.
Ayan menetyksen vuoksi Ryoichi on viimeisien vuosien aikana ollut hiljainen ja eroavainen, salaperäinenkin ehkä. Näinä aikoina hän viihtyy mieluiten yksikseen runoja kirjoittaen, jotka kertovat yleensä suunnattomasta surusta, kuolemasta ja menetyksen tuskasta. Se on hänen tapansa purkaa suruaan.
Ryoichin luottamuksen voittaminen on hyvin suuri teko. Mies ei nimittäin luottamustaan anna kovinkaan helposti. Ystäviä hän saattaa ehkä omistaa, mutta vain hyvin pieni osa heistä on todella saanut hänen luottamuksensa itselleen. Tällä hetkellä Ryuukon lisäksi vain yksi ihminen on ollut Ryoichin luottamuksen arvoinen.
Menneisyys
Ryoichi syntyi puhdasveriseen animeugehaltiaperheeseen nuorimmaksi lapseksi. Isänsä ja äitinsä suvussa hänellä ei siis ole yhtäkään muuta haltiaa kuin juuri tuota tiettyä ja samaa haltiarotua. Hän varttui tuossa perheessä aina aikuisikään saakka. I’anacheilla oli aina tarkka kuri. Mitään ei saanut tehdä väärin, muuten sai kärsiä rangaistuksen. Vaikka miehen vanhemmat olivat hyvin ankarat ja epäsuvaitsevaiset, he silti rakastivat poikiaan – Ryuukoa, Ryota ja Ryoichia. Myöhemmin myös ankara kasvatus kantoi hedelmää: pojista tuli suuria raavaita miehiä, jotka eivät enää vähästä hätkähtäneet. Vanhemmat olivat antaneet heille lahjan tulevaisuutta varten, vaikka he eivät sitä ehkä vielä lapsuudessaan olleet ymmärtäneet. Myöhemmin veljekset lähtivät pois kotoaan, eivätkä he sen jälkeen ole kuulleet isästään ja äidistään.
Ryoichin vanhin veli, Ryuuko, oli kettuhaltia, ja toiseksi vanhin veljensä Ryo kissahaltia. Kaikki pojat menivät armeijaan erilaisiin hommiin. Myöhemmin Ryuukosta tuli joukonjohtaja ja Ryosta hyvä vakooja, Ryoichi sen sijaan otti viestinviejän pestin itselleen. Tuossa työssä hän olikin melko ansiokas, kotkahaltia kun oli. Viestien vieminen oli helppoa, ja varovana mies jaksoi aina kiertää vihollisten leirit, jotta välttyisi nuolilta. Ja niinhän hän välttyikin. Ryolle tosin ei käynyt yhtä hyvin.
Eräänä yönä, jona Ryo oli vakoilemassa vihollisleiriä kissamuodossaan, viholliset havaitsivat tämän. Vihollisjoukossa oli myös eräs fiksumpikin tyyppi, joka tietysti huomasi, että kissa ei ollut todellinen kissa. Ryota kidutettiin ensin tiedon ulos puristamiseksi, ja kun haltia oli kertonut oman leirinsä sijainnin ja muita tärkeitä tietoja, hänet surmattiin. Viholliset hyökkäsivät Ryuukon joukkueen kimppuun ja surmasivat joka ikisen, Ryuukoa lukuun ottamatta. Hänet he ottivat panttivangiksi.
Myöhemmin vihollisjoukko onnistui tuhoamaan koko Ryoichin puolen, muutamia henkiä lukuun ottamatta. Yhdet näistä hengistä olivat hänen omansa ja veljensä henki. Ryuukolla tosin oli käynyt huonommin kuin nuorimmalla veljellään: hänet oli paiskattu armotta vihollislinnoituksen tyrmiin ja jätetty sinne virumaan. Siellä mies istuikin useampia kuukausia odottaen pelastusta, jonka Ryoichi myöhemmin suoritti. Pako onnistui siten, että Ryuuko muuttui ketuksi ja Ryoichi puolestaan kotkaksi, ja näin hän onnistui kantamaan veljensä pois linnoituksesta. Paosta tuskin koskaan saatiin kuullakaan, olihan Ryuuko nimittäin suurin piirtein unohdettu tyrmäänsä.
Useita kymmeniä vuosia Ryuuko ja Ryoichi vaeltelivat maailmalla yhdessä, kunnes molemmat päättivät lähteä omiin suuntiinsa. Ryoichi suuntasi ensin kohti erästä kaupunkia, jonne hän päätti asettua joksikin aikaa.
Noin kymmenen vuotta myöhemmin, eräänä päivänä Ryoichi törmäsi kadulla valohaltianaiseen. Nainen kaatui, ja kohtelias kun Ryoichi oli, hän tietysti auttoi tämän ylös. Tuona hetkenä, kun hän katsoi naishaltiaa silmiin, hän uskoi olevansa seitsemännessä taivaassa. Se todellakin oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Ryoichi ja nainen, jonka nimi oli Aya, alkoivat asua yhdessä, ja muutamaa vuotta myöhemmin tekivät myös lapsen. Aya ja lapsi kuitenkin kuolivat molemmat synnytyksessä. Tämä oli valtavan kova isku Ryoichille. Aya oli ollut hänelle kaikki kaikessa, eikä naisen kuoleman jälkeen tuntunut millään olevan enää tarkoitusta. Hän jopa yritti kerran itsemurhaa, mutta tämä kuitenkin epäonnistui, kiitos erään ystävällisen kapakanpitäjän.
Ryoichi vaipui yhä syvemmälle suruunsa. Ensimmäiset kymmenen vuotta Ayan kuoleman jälkeen olivat yhtä tuskan taivalta. Ja näiden kymmenen vuoden jälkeen hän kuitenkin päätti, että paikoillaan istuminen ei auttaisi mitään, ja niinpä hän lähti kohti sotaväkeä päättäen palata entiseen työhönsä, jota teki kauan sitten. Ja niin hän armeijaan takaisin pääsikin, toimii nykyään vakituisena viestinvälittäjänä.
Erikoiskyvyt
Koska Ryoichi on maakotka-animeugehaltia, hänellä on luontaisina kykyinään erittäin tarkka näkö. Hän saattaa helposti erottaa asiat todella pitkien matkojen päästä, ellei sitten tiellä ole minkäänlaista näköestettä. Tämän lisäksi miehellä on myös niin kutsuttu ’kuudes aisti’ vahva. Hän pystyy vaistoamaan asioita, vaikkei niitä kuulisi, näkisi tai tuntisikaan. Esimerkiksi, jos hän olisi sokeana pimeässä huoneessa, jossa hänen lisäkseen on muutamia muita olentoja, hän pystyisi sanomaan tarkasti, kuinka monta henkilöä paikalla on. Toisena esimerkkinä se, että hän pystyy ennakoimaan toisten liikkeet ennestään melko hyvin, ei kuitenkaan täydellisesti. Tuo kyky onkin taistoissa hyödyllinen; Ryoichi on kelle tahansa vaikea vastus.