Post by Amelia on Apr 21, 2007 16:43:41 GMT -5
Nimi: Israfel Zheania
Ikä: 17,5
Sukupuoli: mies
Rotu/laji: 1/3 taiani, ½/3 haltia, 1½/3 maeri (yksinkertaisesti sanottuna vain maeri)
Ammatti: Nuorukainen on elänyt koko elämänsä mestarinsa kanssa, joka kouluttaa illdistai-sotureita. He ovat harvinaisia, mutta kuuluisia (niissä harvoissa piireissä missä heidät tunnetaan) lähes yliluonnollisesta nopeudesta ja notkeudestaan. Koska Israfel on vielä niin nuori, ei hän voisi mitenkään vielä olla täysi illdistai, joten on vielä harjoittelijatasolla. Varsinaista elantoa hän ei tuolla kylläkään saa, mutta "hätä keksii keinot".
Ulkonäkö: Ensinäkemältä Israfelia on vaikea luokitella mihinkään lajiin/rotuun. Poika näyttää maerilta, mutta hänessä on jotakin silmäänpistävää. Syynä voisivat olla hänen hiilenmustat punertavin, lähes huomaamattomin raidoin korostetut hiuksensa. Pituutta niillä ei ole kovin paljoa; ne yltävät hädin tuskin olkapäihin saakka. Tai sitten ihmiset kiinnittävät huomionsa nuorukaisen korviin; ne ovat haltiamaisesti hiukan suipponevat (mutteivät läheskään yhtä pitkät kuin haltioilla). Mustat, suhteellisen paksut ja yleensä mietteliäässä rypyssä olevat kulmakarvat jäävät liiankin usein sekaisen otsatukan alle piiloon. Israfelin iho on kuulaan vaalea, ja koska pojassa on haltiaverta, on hänen kasvonsa myös aivan sileät ja sängettömät. Maerilla on voimakas, normaali leuka ja hänen kasvonsa ovat varsin suipot ja näyttävät symmetrisiltä. Vasemmassa korvassa roikkuu hyvin yksinkertainen ja pieni hopearengas. Israfel on perinyt isänsä nenän, joka on viivasuora ja melko terävä. Hänellä on muutenkin melko miellyttävä profiili. Silmät tällä ovat kirkkaankeltaiset, tosin niissä näkyy myös hiukan oranssia vivahdetta, mikä juontaa juurensa taianiverestä hänen suvussaan. Nuo silmät, joiden katsetta vastaantulijat yleensä välttelevät, katselevat maailmaa kyseenalaistavalla tavalla. Huulet tällä maerilla ovat hyvin tavalliset; eivät liian paksut eivätkä liian ohuet. Väriltään ne ovat ehkä normaalia vaaleammat, lähellä itse ihon väriä. Ruumiinrakenteeltaan Israfel voisi olla hiukan tukevampi. Hän on aina ollut laiha ja suht' hontelo, mutta soturin koulutus on saanut häneen hiukan lihaksiakin. Notkeutta hänestä ei todellakaan puutu, joten ehkä laihuus tuo etunsa siinä. Tämän solisluut ovat melko selvästi esillä, mikä vain korostaa laihuutta.
Vaatetus on lähes aina sama (toki siis vaatteet vaihtuvat, mutta tyyli ei). Eli miehen päällä nähdään lähes aina musta ja kireä nahka-asu. Voisi kai sanoa että Israfel ei enää osaa tunteaan oloaan mukavaksi muunlaisissa vaatteissa. Kireisiin vaatteisiin kesti totutteleminen, mutta nyt hän on suorastaan koukussa niihin. Kireät vaatteet muutenkin auttavat häntä jotenkin kontrolloimaan kehoaan paremmin, kun hän tietää ettei mitään tarpeettomia vaatteenlirpakkeita juutu mihinkään. Puku on aina sama; niin talvisin kuin kesäisinkin. Ainoa ero on se, että talvisin herra lisää niskaansa (yllätys yllätys) mustan paksun viitan, jossa on syvä huppu, joka mukavasti peittää kasvot varjollaan pimeällä kujalla. Vaatteista kenties erikoisemmat ovat nuorukaisen kengät; ne ovat suunniteltu huolella, ilman taikaa ja ovat lähes äänettömät. Kenellekään Israfel ei ole niiden salaisuutta suostunut paljastamaan ja tuskin tuleekaan. Pitkävartiset, sääriin ulottuvat saappaat ovat tummaa nahkaa. Talvella meri vaihtaa ne samanlaisiin, mutta ne ovat vuorattu villalla.
Yksi asia mikä on Israfelin valttina usein, on hänen äänensä. Se on pehmeän matala, jopa tummaksi sitä voisi kutsua. Äänensä kera Israfel osaa olla jopa vaarallisen suostutteleva, mikä ei ole aina hyvä ottaen huomioonsa hänen (lähes olemattomat ja puutteelliset) moraalikäsityksensä.
Luonne: Israfelia ei voi koskaan oppia tuntemaan täysin. Tosin useimmat luokittelesiviat hänet (ensitapaamisen perusteella) petolliseksi, ovelaksi ja itsekkääksi. Kyllä noita kaikkia luonteenpiirteitä hänestä löytyy, sitä ei käy kiistäminen. Mutta hänestä löytyy myös empatiaa (tosin ei vihollisia kohtaan), herkkyyttä (mitä hän ei koskaan itse myöntäisi) sekä (uhka)rohkeutta. Nuori miehenalku ei osaa oikein itsekään määritellä, minkälainen persoona hän on, mutta koitetaanpa nyt hiukan selvittää tuota monitahoista tapausta.
Ensinnäkin olisi hyvä muistaa, ettei Israfelille koskaan kannata uskoutua. Mies voi käyttää tietoja julmasti, varsinkin jos itse hyötyy siitä. Tottahan tuo on; maeri ajattelee yksinomaan lähes aina vain itseään. Muista viis, kunhan itsellä menee hyvin. Hän ei ole myöskään mikään järin kohtelias ja suopea olento. Kasvoilla harvemmin näkyy mitään hymyntapaistakaan, tai jos näkyy se on joko ivallinen tai pilkallinen, tai sitten vain voitonriemuinen. Tässä voisi mainita että hänen mottona on: "Häviäminen ei ole vaihtoehto". Israfel siis kieltäytyy epäonnistumassa missään (ellei tiedä että tosiaan on toivottoman huono siinä). Voisi häntä perfektionistiksikin kutsua.
Maeri omaa nopeat hoksottimet, mutta ei vain aina tajua käyttää niitä. Siksi Israfelista voi saada hiukan hätiköivän ja laiskankin kuvan. Hyvä on, tuohon viimeisimpään nuorukainen joskus kyllä sortuu. Pakko kai sitä on myöntää, että hän pitää muiden komentelemisesta jottei itse tarvitse tehdä jotakin. Mutta hän osaa olla hyvin toimeliaskin kunhan kyse on vain jostakin tarpeeksi tärkeästä asiasta. Eikä noita tärkeitä asioita ole paljon. Ainoat mitä Israfel vaalii on tietysti hänen oma elämänsä, mutta myös lojaaliuus. Jos hän jotakin lupaa (silloin kun ei sittenkään valehtele), se myös pidetään. Hän on mies joka useimmiten seisoo sanojensa takana. Ja jos joku on mennyt hänelle lupaamaan jotakin, niin maeri pitää huolen että se lupaus toteutetaan.
Israfelilla on pakkomielle jännitykseen, eli uhkapelitkin iskevät kuin hakku kultasuoneen. Tiheässä väkijoukossa näkyvillä oleva rahapussukka aiheuttaa suuren houkutuksen ja kiusauksen, mutta varkaiden tasolle mies ei alennu. Sen verran itsekunnioitusta hänellä sentään on.
Muutamia ärsyttäviä tapoja tälläkin herralla on. Jos hän katsoo kysymyksen olevan turhanpäiväinen, mies ei yksinkertaisesti vastaa siihen. Israfel on varsin tietoinen muiden ärtymyksestä, mutta sehän on nuorukaisesta vain huvittavaa. Israfelilla on myös - ahem - laaja sanavarasto, eikä epäröi käyttää tätä. Muut yleensä paheksuvat tätä värikästä puhetyyliä, mutta Israfel ei näe mitään vikaa pienissä voimasanoissa. Hänessä on sitä tiettyä poikamaista vetovoimaa, mutta myös oma, pimeä puolensa.
Israfel on ennen kaikkea oman tiensä kulkija, yksinäinen susi. Hänellä on tapana vetää ihmisiä puoleensa kuin magneetti, mutta pitää mielummin omasta seurastaan.
Nyt pitää ottaa huomioon, ettei Israfel suinkaan kohtele kaikkia yhtä tylysti niin kuin äskeisestä kuvauksesta voisi päätellä. Vaaditaan vain tietynlainen seura ja hän on kuin eri ihminen. Tai ainakin antaa olettaa niin. No, vaikka maeri vaikuttaa hyvin itsevarmalta ja voittamattomalta henkilöltä, se ei ole koko totuus. Israfelilla on paha taipumus hosumiseen. Tuon osuudelta hänen illdistai-soturin ura on vielä puolitiessä. Hän ei osaa vielä aivan täydellisesti hallita tunteitaan, vaikka onkin siinä taitavampi kuin moni kokenut sotilas.
Erikoista: Koska Israfelin suonissa virtaa taianien verta, on hänen pimeännäkönsä tavallista parempi. Sitä ei kuitenkaan ole niin paljon, että se aiheuttaisi täydenkuun aikana tapahtuvan muodonmuutoksen.
Perhe ja menneisyys: Lirembien eristettyyn kaupunkiin Hyeen syntynyt Israfel ei ole koskaan saanut osakseen oikean perheen rakastavaa huolenpitoa. Ei ainakaan niin, että hän siitä jotakin muistaisi.
Israfelin vanhempien, Kimild Zheanian (1/2 maeri, 1/2 mustahaltia) ja hänen rakastettunsa, Enith Aldackyn (1/2 maeri, 1/2 taiani), oli määrä mennä naimisiin. Niihin aikoihin kun Israfel syntyi, Lirembietä vavisuttuvat levottomuudet pakottivat heidät lähtemään, mikä esti nämä toivorikkaat suunnitelmat. Kuusikuinen Israfel mukanaan he kaikkosivat Hyestä eräänä koleana ja sumuisena yönä, joka oli kuitenkin vaarallisempi mitä he olivat kuvitelleet. Joukko tuntemattomia miehiä (tunnetaan nykyään salaseurana) piirittivät heidät yllättäen, kun Kimild ja Enith olivat kävelemässä takaisin Israfelin luokse; he olivat olleet hakemassa ruokaa Israfelille. He eivät enää päässeet takaisin esikoisensa luokse, ja niin tämä unohtui metsän siimekseen.
Nyt orvoksi jäänyt lapsi kuitenkin löydettiin pian. Metsästysreissullaan ollut, vain nimellä Lyeek tunnettu mies huomasi vaaleaan nyyttiin käärityn olennon. Ja lienee ehkä ollut Istafelin onni ja siunaus, että juuri tämä mies käveli ohi. Hän oli metsässä syntynyt ja metsässä kasvanut; hän oli blekald, mestari. Lyeek koulutti miehistä (ja vain ja ainoastaan miehistä) sotureita, joiden kyvyt, kuten kuulo, tasapaino ja vikkelyys olivat aivan omaa luokkaansa. Hänen koulutuksensa läpäisseistä tuli illdistai - sotureita, jotka omasivat edellämainittuja kykyjä, ja niiden lisäksi myös muitakin taitoja.
Israfelin koulutus alkoi pojan täyttäessä kuusi. Koulutusmenetelmät olivat rankkoja ja ennen kaikkea vaativia, siispä jo varhaisessa iässä Israfel oppi yhden elämän perussäännöistä: epäonnistumisesta rankaistaan. Sen sijaan, että häntä olisi pienenä ukkosen jyrähdellessä lohdutettu, hänet tyrkättiin ulos kestämään rankkasade ja välhetivät salamat. Vähitellen Israfelin ja hänen mestarinsa, Lyeekin, välille rakentui tiukka suhde. Poika alkoi pitää tätä isänään, vaikka mies olikin liian vanha se ollakseen. Ei voi väittää, ettei Lyeek olisi huolehtinut pojasta; hän opetti tätä selviytymään elämässä, tulemaan yhdeksi parhaista sotureista.
Kolmetoista vuotta täyttäessään Israfel sai miekkansa, jota käyttää tänäkin päivänä. Siitä lähtien hän alkoi harjoittelemaan sillä treeneissään. Tuli sitten viimein aika, jolloin Israfel täytti kuusitoista. Kuten muutkin häntä ennen, myös Israfelin tuli lähteä Lyeekin luota. Hänen pitäisi olla kolme vuotta maailmalla, kerätä tietoa ja taitoja sekä tulla sitten takaisin Lyeekin luokse. Israfelille ero oli kova paikka, mutta nyt hän on suht' hyvin päässyt yli raskaasta erosta ja tekee niin kuin hänen mestarinsa on kehottanut, ja pitää tämän neuvot tuoreena mielessä.
Aseet: Kestävästä nahasta tehdyllä vyöllä roikkuu vain yksi ase: pitkä ja varsin ohut miekka, hiukan kaareva terästään. Israfel kantaa sitä poikkeuksetta mukanaan, onhan se lähes osa häntä. Muita aseita hän ei sitten oikeastaan tarvitsekaan (johtuen kaiketikin siitä, että se on lähes ainoa ase mitä hän osaa käyttää).
Ikä: 17,5
Sukupuoli: mies
Rotu/laji: 1/3 taiani, ½/3 haltia, 1½/3 maeri (yksinkertaisesti sanottuna vain maeri)
Ammatti: Nuorukainen on elänyt koko elämänsä mestarinsa kanssa, joka kouluttaa illdistai-sotureita. He ovat harvinaisia, mutta kuuluisia (niissä harvoissa piireissä missä heidät tunnetaan) lähes yliluonnollisesta nopeudesta ja notkeudestaan. Koska Israfel on vielä niin nuori, ei hän voisi mitenkään vielä olla täysi illdistai, joten on vielä harjoittelijatasolla. Varsinaista elantoa hän ei tuolla kylläkään saa, mutta "hätä keksii keinot".
Ulkonäkö: Ensinäkemältä Israfelia on vaikea luokitella mihinkään lajiin/rotuun. Poika näyttää maerilta, mutta hänessä on jotakin silmäänpistävää. Syynä voisivat olla hänen hiilenmustat punertavin, lähes huomaamattomin raidoin korostetut hiuksensa. Pituutta niillä ei ole kovin paljoa; ne yltävät hädin tuskin olkapäihin saakka. Tai sitten ihmiset kiinnittävät huomionsa nuorukaisen korviin; ne ovat haltiamaisesti hiukan suipponevat (mutteivät läheskään yhtä pitkät kuin haltioilla). Mustat, suhteellisen paksut ja yleensä mietteliäässä rypyssä olevat kulmakarvat jäävät liiankin usein sekaisen otsatukan alle piiloon. Israfelin iho on kuulaan vaalea, ja koska pojassa on haltiaverta, on hänen kasvonsa myös aivan sileät ja sängettömät. Maerilla on voimakas, normaali leuka ja hänen kasvonsa ovat varsin suipot ja näyttävät symmetrisiltä. Vasemmassa korvassa roikkuu hyvin yksinkertainen ja pieni hopearengas. Israfel on perinyt isänsä nenän, joka on viivasuora ja melko terävä. Hänellä on muutenkin melko miellyttävä profiili. Silmät tällä ovat kirkkaankeltaiset, tosin niissä näkyy myös hiukan oranssia vivahdetta, mikä juontaa juurensa taianiverestä hänen suvussaan. Nuo silmät, joiden katsetta vastaantulijat yleensä välttelevät, katselevat maailmaa kyseenalaistavalla tavalla. Huulet tällä maerilla ovat hyvin tavalliset; eivät liian paksut eivätkä liian ohuet. Väriltään ne ovat ehkä normaalia vaaleammat, lähellä itse ihon väriä. Ruumiinrakenteeltaan Israfel voisi olla hiukan tukevampi. Hän on aina ollut laiha ja suht' hontelo, mutta soturin koulutus on saanut häneen hiukan lihaksiakin. Notkeutta hänestä ei todellakaan puutu, joten ehkä laihuus tuo etunsa siinä. Tämän solisluut ovat melko selvästi esillä, mikä vain korostaa laihuutta.
Vaatetus on lähes aina sama (toki siis vaatteet vaihtuvat, mutta tyyli ei). Eli miehen päällä nähdään lähes aina musta ja kireä nahka-asu. Voisi kai sanoa että Israfel ei enää osaa tunteaan oloaan mukavaksi muunlaisissa vaatteissa. Kireisiin vaatteisiin kesti totutteleminen, mutta nyt hän on suorastaan koukussa niihin. Kireät vaatteet muutenkin auttavat häntä jotenkin kontrolloimaan kehoaan paremmin, kun hän tietää ettei mitään tarpeettomia vaatteenlirpakkeita juutu mihinkään. Puku on aina sama; niin talvisin kuin kesäisinkin. Ainoa ero on se, että talvisin herra lisää niskaansa (yllätys yllätys) mustan paksun viitan, jossa on syvä huppu, joka mukavasti peittää kasvot varjollaan pimeällä kujalla. Vaatteista kenties erikoisemmat ovat nuorukaisen kengät; ne ovat suunniteltu huolella, ilman taikaa ja ovat lähes äänettömät. Kenellekään Israfel ei ole niiden salaisuutta suostunut paljastamaan ja tuskin tuleekaan. Pitkävartiset, sääriin ulottuvat saappaat ovat tummaa nahkaa. Talvella meri vaihtaa ne samanlaisiin, mutta ne ovat vuorattu villalla.
Yksi asia mikä on Israfelin valttina usein, on hänen äänensä. Se on pehmeän matala, jopa tummaksi sitä voisi kutsua. Äänensä kera Israfel osaa olla jopa vaarallisen suostutteleva, mikä ei ole aina hyvä ottaen huomioonsa hänen (lähes olemattomat ja puutteelliset) moraalikäsityksensä.
Luonne: Israfelia ei voi koskaan oppia tuntemaan täysin. Tosin useimmat luokittelesiviat hänet (ensitapaamisen perusteella) petolliseksi, ovelaksi ja itsekkääksi. Kyllä noita kaikkia luonteenpiirteitä hänestä löytyy, sitä ei käy kiistäminen. Mutta hänestä löytyy myös empatiaa (tosin ei vihollisia kohtaan), herkkyyttä (mitä hän ei koskaan itse myöntäisi) sekä (uhka)rohkeutta. Nuori miehenalku ei osaa oikein itsekään määritellä, minkälainen persoona hän on, mutta koitetaanpa nyt hiukan selvittää tuota monitahoista tapausta.
Ensinnäkin olisi hyvä muistaa, ettei Israfelille koskaan kannata uskoutua. Mies voi käyttää tietoja julmasti, varsinkin jos itse hyötyy siitä. Tottahan tuo on; maeri ajattelee yksinomaan lähes aina vain itseään. Muista viis, kunhan itsellä menee hyvin. Hän ei ole myöskään mikään järin kohtelias ja suopea olento. Kasvoilla harvemmin näkyy mitään hymyntapaistakaan, tai jos näkyy se on joko ivallinen tai pilkallinen, tai sitten vain voitonriemuinen. Tässä voisi mainita että hänen mottona on: "Häviäminen ei ole vaihtoehto". Israfel siis kieltäytyy epäonnistumassa missään (ellei tiedä että tosiaan on toivottoman huono siinä). Voisi häntä perfektionistiksikin kutsua.
Maeri omaa nopeat hoksottimet, mutta ei vain aina tajua käyttää niitä. Siksi Israfelista voi saada hiukan hätiköivän ja laiskankin kuvan. Hyvä on, tuohon viimeisimpään nuorukainen joskus kyllä sortuu. Pakko kai sitä on myöntää, että hän pitää muiden komentelemisesta jottei itse tarvitse tehdä jotakin. Mutta hän osaa olla hyvin toimeliaskin kunhan kyse on vain jostakin tarpeeksi tärkeästä asiasta. Eikä noita tärkeitä asioita ole paljon. Ainoat mitä Israfel vaalii on tietysti hänen oma elämänsä, mutta myös lojaaliuus. Jos hän jotakin lupaa (silloin kun ei sittenkään valehtele), se myös pidetään. Hän on mies joka useimmiten seisoo sanojensa takana. Ja jos joku on mennyt hänelle lupaamaan jotakin, niin maeri pitää huolen että se lupaus toteutetaan.
Israfelilla on pakkomielle jännitykseen, eli uhkapelitkin iskevät kuin hakku kultasuoneen. Tiheässä väkijoukossa näkyvillä oleva rahapussukka aiheuttaa suuren houkutuksen ja kiusauksen, mutta varkaiden tasolle mies ei alennu. Sen verran itsekunnioitusta hänellä sentään on.
Muutamia ärsyttäviä tapoja tälläkin herralla on. Jos hän katsoo kysymyksen olevan turhanpäiväinen, mies ei yksinkertaisesti vastaa siihen. Israfel on varsin tietoinen muiden ärtymyksestä, mutta sehän on nuorukaisesta vain huvittavaa. Israfelilla on myös - ahem - laaja sanavarasto, eikä epäröi käyttää tätä. Muut yleensä paheksuvat tätä värikästä puhetyyliä, mutta Israfel ei näe mitään vikaa pienissä voimasanoissa. Hänessä on sitä tiettyä poikamaista vetovoimaa, mutta myös oma, pimeä puolensa.
Israfel on ennen kaikkea oman tiensä kulkija, yksinäinen susi. Hänellä on tapana vetää ihmisiä puoleensa kuin magneetti, mutta pitää mielummin omasta seurastaan.
Nyt pitää ottaa huomioon, ettei Israfel suinkaan kohtele kaikkia yhtä tylysti niin kuin äskeisestä kuvauksesta voisi päätellä. Vaaditaan vain tietynlainen seura ja hän on kuin eri ihminen. Tai ainakin antaa olettaa niin. No, vaikka maeri vaikuttaa hyvin itsevarmalta ja voittamattomalta henkilöltä, se ei ole koko totuus. Israfelilla on paha taipumus hosumiseen. Tuon osuudelta hänen illdistai-soturin ura on vielä puolitiessä. Hän ei osaa vielä aivan täydellisesti hallita tunteitaan, vaikka onkin siinä taitavampi kuin moni kokenut sotilas.
Erikoista: Koska Israfelin suonissa virtaa taianien verta, on hänen pimeännäkönsä tavallista parempi. Sitä ei kuitenkaan ole niin paljon, että se aiheuttaisi täydenkuun aikana tapahtuvan muodonmuutoksen.
Perhe ja menneisyys: Lirembien eristettyyn kaupunkiin Hyeen syntynyt Israfel ei ole koskaan saanut osakseen oikean perheen rakastavaa huolenpitoa. Ei ainakaan niin, että hän siitä jotakin muistaisi.
Israfelin vanhempien, Kimild Zheanian (1/2 maeri, 1/2 mustahaltia) ja hänen rakastettunsa, Enith Aldackyn (1/2 maeri, 1/2 taiani), oli määrä mennä naimisiin. Niihin aikoihin kun Israfel syntyi, Lirembietä vavisuttuvat levottomuudet pakottivat heidät lähtemään, mikä esti nämä toivorikkaat suunnitelmat. Kuusikuinen Israfel mukanaan he kaikkosivat Hyestä eräänä koleana ja sumuisena yönä, joka oli kuitenkin vaarallisempi mitä he olivat kuvitelleet. Joukko tuntemattomia miehiä (tunnetaan nykyään salaseurana) piirittivät heidät yllättäen, kun Kimild ja Enith olivat kävelemässä takaisin Israfelin luokse; he olivat olleet hakemassa ruokaa Israfelille. He eivät enää päässeet takaisin esikoisensa luokse, ja niin tämä unohtui metsän siimekseen.
Nyt orvoksi jäänyt lapsi kuitenkin löydettiin pian. Metsästysreissullaan ollut, vain nimellä Lyeek tunnettu mies huomasi vaaleaan nyyttiin käärityn olennon. Ja lienee ehkä ollut Istafelin onni ja siunaus, että juuri tämä mies käveli ohi. Hän oli metsässä syntynyt ja metsässä kasvanut; hän oli blekald, mestari. Lyeek koulutti miehistä (ja vain ja ainoastaan miehistä) sotureita, joiden kyvyt, kuten kuulo, tasapaino ja vikkelyys olivat aivan omaa luokkaansa. Hänen koulutuksensa läpäisseistä tuli illdistai - sotureita, jotka omasivat edellämainittuja kykyjä, ja niiden lisäksi myös muitakin taitoja.
Israfelin koulutus alkoi pojan täyttäessä kuusi. Koulutusmenetelmät olivat rankkoja ja ennen kaikkea vaativia, siispä jo varhaisessa iässä Israfel oppi yhden elämän perussäännöistä: epäonnistumisesta rankaistaan. Sen sijaan, että häntä olisi pienenä ukkosen jyrähdellessä lohdutettu, hänet tyrkättiin ulos kestämään rankkasade ja välhetivät salamat. Vähitellen Israfelin ja hänen mestarinsa, Lyeekin, välille rakentui tiukka suhde. Poika alkoi pitää tätä isänään, vaikka mies olikin liian vanha se ollakseen. Ei voi väittää, ettei Lyeek olisi huolehtinut pojasta; hän opetti tätä selviytymään elämässä, tulemaan yhdeksi parhaista sotureista.
Kolmetoista vuotta täyttäessään Israfel sai miekkansa, jota käyttää tänäkin päivänä. Siitä lähtien hän alkoi harjoittelemaan sillä treeneissään. Tuli sitten viimein aika, jolloin Israfel täytti kuusitoista. Kuten muutkin häntä ennen, myös Israfelin tuli lähteä Lyeekin luota. Hänen pitäisi olla kolme vuotta maailmalla, kerätä tietoa ja taitoja sekä tulla sitten takaisin Lyeekin luokse. Israfelille ero oli kova paikka, mutta nyt hän on suht' hyvin päässyt yli raskaasta erosta ja tekee niin kuin hänen mestarinsa on kehottanut, ja pitää tämän neuvot tuoreena mielessä.
Aseet: Kestävästä nahasta tehdyllä vyöllä roikkuu vain yksi ase: pitkä ja varsin ohut miekka, hiukan kaareva terästään. Israfel kantaa sitä poikkeuksetta mukanaan, onhan se lähes osa häntä. Muita aseita hän ei sitten oikeastaan tarvitsekaan (johtuen kaiketikin siitä, että se on lähes ainoa ase mitä hän osaa käyttää).