Post by kazeno on Jan 4, 2007 6:53:14 GMT -5
Nimi - Lasethija Mahrapuru
Ikä - 43 kesää
Sukupuoli - Mies
Rotu/Laji - Maeri
Ammatti - Alkemisti
Ulkonäkö: Alkemistimme on jotakuinkin 158 cm pitkä, tukevahko keski-ikäinen, noin 43 vuotias herra. Mies on aina ollut kovin harmissaan lyhyydestään verrattuna muihin maerimiehiin (maerimiesten keskipituus 169-179 cm), minkä vuoksi hän ei ole kovin usein talonsa ulkopuolella näyttäytynyt sitten nuoruutensa. Tästä johtuva liikunnanpuute sekä pienoinen ylensyöntyi taas aiheuttaa miehen tukevuuden, joka joskus tuntuu vain korostavan miehen lyhyyttä. Maeri on joutunut lisäilemään muutamia vyönreikiä vyöhönsä, mutta paidannapit menevät yhä ongelmitta kiinni, ja tästä edemmäs mies ei suostu antamaan periksi kiloilleen vaikka joutuisi kuurille. Jostain syystä Lasethijan jalkineet eivät kuitenkaan noudata samaa linjaa hänen muun olomuotonsa kanssa. Miehen kengät lienevät jopa numeroa 46; voi varmasti kuvitella, kuinka huvittava näky mies on uskomattomilla lapiomaisilla kengillään verratessa niitä miehen pituuteen.
Miehen hiukset ovat jo harmaantuneet, ja päälaki on muutamaa karvaa lukuunottamatta kalju - tosin useimmiten hiuksia ei hänellä kovin paljon näe. Tähän syynä on hänen ammattinsa pienet varjopuolet, toisin sanoen maerin hiukset ovat siis lentäneet taivaan tuuliin. Sama kohtalo on laskeutunut hänen kulmakarviolleen, tosin vaikutus on aika lailla yksipuolinen. Siinä missä sivussa ja takana kasvavat hiukset ovat silloin tällöin paikoillaan, kulmakarvat ovat olleet Lasethijalla harvinainen näky sitten 20. ikävuoden. Viiksiä tai partaa miehelle ei ole aikoihin edes yrittänyt kasvaa - hän voi vaikka vannoa joskus yöllä heränneensä sadatteluun ja matkalaukkujen kolinaan sekä pieneen pistävään kipuun leukaperissään.
Lasethijan iho on kovin kalpea. Hän käy toimittamassa tarvittavat asiansa kaupungilla mieluiten mahdollisimman synkässä säässä, sillä kaavun käyttäminen keskellä kirkkainta hellepäivää veisi, tästä maeri on aivan vannoutunut eikä syyttä, häneltä hengen.
Miehen kasvot ovat hyvin tavalliset: eivät kapeat, mutta eivät myöskään lautasmaisen pyöreät. Hänellä on syvät otsarypyt, eivät niinkään huolien täyttämästä elämästä, vaan hänen tavastaan miettiä tuijottaen pitkään jotain kädet ristissä. Miehellä on, puhuttaessa ajassa ennen pääkaljua, korkea ja leveä otsa. Tumma verisuoni kulkee hänen toisella ohimollaan hyvin selvänä viiruna, mihin monet ensimmäisenä kiinnittävät hänessä huomiota lähietäisyydellä.
Kasvojen keskustassa komeilee suuri tuulenhalkaisija, joka näyttää kovin ylhäiseltä mutta paleltuu pakkassäällä helposti. Muutamat pisamat pyörivät joskus kesäisin nenän ympärillä, mutta vähäisen ulkoilun takia ne erottuvat silloin hyvin heikosti. Silmät tekevät vaikuttavan lisän maerin kasvoihin, mutta valitettavasti niiden yleensä niin utuinen ja poissaoleva ilme pilaa silmien loistokkuuden. Väriltään silmät ovat teräksen harmaat, jotka jollain toisella haltijalla uppoaisivat tikarien lailla vastaantulijaan. Poikkeus tällekin utuisuudelle tosin löytyy Lasethijan ammatista. Milloin ikinä mies puhuukaan mistä tahansa, mikä vähänkin liittyy alkemiaan tai on läheisesti sidonnainen siihen muiden luonnontieteiden kautta, tämän silmät hohtavat kuin kesäpäivän kuu ja mies puhuu yllättävän vilkkaasti.
Lasethijalla on sentään aivan tuikitavalliset korvat, jotka eivät hörötä kiusallisesti pään molemmin puolin. Alkemistin kuulo tosin on heikko, sillä iänikuiset räjähdykset ovat heikentäneet sitä aika lailla. Maerilla on myös kevyt kaksoisleuka, mutta siitä mies yleensä vain toteaa omaavansa mieluummin kaksoisleuan kuin liian helpon kurkun vetää poikki veitsellä. Tässä lausahduksessa ei tosin ole kovin paljon järkeä, sen tietää varmasti jokainen joka on joutunut tekemisiin kurkulla lepäävän tikarin kanssa.
Maerin ääni on hyvin tavallinen. Se ei ole mitenkään erityisen matala tai korkea. Ikävän hiljainen se silti on, jolloin muilla onkin vaikeuksia kuulla mitä mies sanoo. Kovaäänisessä kapakassa miehen ääni esimerkiksi hukkuu auttamatta.
Miehen vaatetus on helppo muistaa siinä tapauksessa, että hänet tapaa ulkosalla. Lähes poikkeuksetta on huono sää, ja Lasethija on pukeutunut hupulliseen munkinkaapuun ja, edistääkseen tätä vaikutelmaa, sitonut hamppuköyden vyötärölleen. Kaavun hihat ovat leveät, ja niihin sekä taskuihin saisi varmasti mahdutettua ties minkälaista tavaraa. Mukanaan Lasethija kuitenkin kuljettaa vain tarvitsemansa määrän rahaa sekä yhdenkäden käyttöistä pientä varsijousta. Miehen suuret jalkineet eivät ihmeemmin näy kaavun alta, sillä kaapu on vain juuri ja juuri irti maasta.
Työtiloissa - tai pakenemassa sieltä - miehen vaatetus ei ole kovin paljon hankalampi. Maeri käyttää paksua ja kestävää, harmaata puuvillatakkia, joka ylettyy hänen polviensa korkeudelle. Takin kaulus nousee puoleen väliin kaulaan, mutta on silti rento, eikä inhottavan puristava kuten useimmat vaatteet. Takki kiinnitetään kummallisesti, sillä se sidotaan ja napitetaan sivusta kiinni. Lasethija käyttää tämän takin kanssa, toisin sanoen siis työssä ollessaan, tummanruskeita lohikäärmeen (oletettavastu liekkilohikäärmeen) nahasta niiden kestävyyden vuoksi. Itse asiassa tässä on yksi syistä, jonka takia Lasethija ei pyri laihtumaan kovin paljon, sillä yhdet lohikäärmeen nahasta valmistetut housut maksavat maltaita, eikä niitä kannata useampia ostaa yhdessä eliniässä, ellei satu olemaan upporikas.
Viimeisenä sopii mainita arkivaatteet, sillä niitä Lasethijalla tapaa kaikkein harvimmin. (Itse asiassa tämän osion voi jättää välistäkin sikäli kuin haluaa). Maeri suosii kaikista väreistä eniten sinistä, sillä se muistuttaa häntä taivaan väristä, jota hän poikasena ihaili päivittäin katolta. Hän käyttää siis mielellään taivaansinistä kauluspaitaa. Kylmempinä päivinä Lasethija saattaa käyttää myös mustaa jakkua. Housuina maeri suosii tavallisia, tummia ja yksinkertaisia vaatekappaleita, jotka eivät turhia sotke hänen suurien kinttujensa menoa.
Muuhun ulkonäköönsä verrattuna Lasethijan kädet ovat yllättävän sirot. Hän pystyy käsittelemään pienimpiäkin pulloja ja välineitä ongelmitta, ja hänen kätensä on täysin vakaa, mikä auttaa niin hänen työssään kuin varsijousen käsittelyssäkin. Hänen käsivoimansa ovat myös mainittavat, maeri pystyy nostamaan uskomattoman suuria painoja tarvittaessa tieltään. Sen sijaan miehen jalat ovat rapakunnossa, eikä hän varmaan jaksaisi juosta montakaan metriä ennen kuin tukeva alkemisti muuttuu kasvoiltaan punaiseksi ja puuskuttaa kuin henkensä hädässä.
Luonne: Ulkonäköä kuvaillessa on monestikin tullut esille Lasethijan henkilökohtainen mielipide omasta ulkonäöstään. Miehen itsetunto onkin hyvin alhaalla, paljolti kiittäen nimenomaan tuota kriittistä mielipidettä. Kovinkaan moni, lapsia lukuunottamatta (näiden mielestä Lasethija muistuttaa kilttiä satusetää), ei pidä Lasethijaa kovin miellyttävän näköisenä, mistä mies on harvinaisen hyvin selvillä. Tämä saa hänet painamaan päänsä muiden edessä ja luomaan katseensa alas jottei tarvitsisi kohdata muiden katseita, sillä omasta mielestään mies tietää jo varsin hyvin mitä nuo katseet kertovat. Nuorempana Lasethija häpesi kovin kuullessaan toisten mielipiteitä, ja hatkahti helposti kyyneliin. Tämän takia hän sai entistä enemmän kiusaamista osakseen. Vanhemmiten herra on omaksunut kyynisen asenteen muuta maailmaa ja muita ihmisiä vastaan sekä oppinut olemaan välittämättä muiden sanoista kyyneliin asti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Lasethijasta olisi tullut kovanaamainen julmuri. Päinvastoin, mies tuntuu joskus olevan täysi hölmö, sillä puheseurassa hän on lähes poikkeuksetta uneliaan ja kaikkea muuta kuin kiinnostuneen näköinen, jollei puhuta hänen omasta ammatistaan.
Muita kuunnellessaan Lasethija äännähtelee kummallisesti ja on kovin ilmeikäs kasvoiltaan- silmien ilmettä yhä lukuunottamatta. Hän saattaa kohotella kummallisesti kulmakarvojaan, pyöristää silmiään ja aukoa suutaan kuin sanoakseen "ooo". Kuin kala kuivalla maalla. Kuitenkin hänen silmänsä tuijottavan jatkuvasti puhujan takana olevaa seinää tai muuta maisemaa. Itse puhuessaan tai sanoessaan mielipiteitään, joita Lasethija itse asiassa tarjoaa joskus varsin avokätisesti vaikka useimmat eivät niitä kuulekaan, hän aloittaa repliikkinsä täysin poikkeuksetta "... mm, niin...", "... mm, aivan..." tai "mm, öh, aivanko totta?". Tämä ei anna hänestä kovinkaan hyvää kuvaa, eikä Lasethija ole itsekään aivan varma tekeekö sen vain jostain pinttyneestä tavasta johtuen vai muita ärsyttääkseen.
Silloin kun Lasethijan pää ei ole kumarassa häpeästä ja noloudesta, se on painunut alas naisseurassa. Miehen olo on kovin vaivaantunut, ovathan naisetkin häntä useimmiten pidempiä. Maeri saattaa vaihdella painoaan jalalta toiselle ja seisoo kädet selän takana ja pää kumarassa, ja heti tilanteen siunautuessa maeri ryntää tiehensä tukalasta tilanteesta. Eipä miehellä ole vaimoakaan. Itse asiassa ainoa nainen, jonka kanssa hän on koskaan osannut puhua, on hänen äitinsä. Miesten kanssa maeri tulee piirun verran paremmin toimeen, mutta tässä seurassa hän on entistä tietoisempi pituudestaan. Jäljelle jäävät enää lapset, joiden kanssa Lasethija tuleekin erinomaisesti toimeen ja sikäli kun on tuntenut jonkun pienestä pitäen, saa Lasethijasta uskollisen alkemistiystävän.
Niin lyhyeksi mieheksi (miksi pituus pulpahtaa aina esiin?) maeri on kovin kiinnostunut niinkin suurista eläimistä kuin lohikäärmeistä. Nämä eivät toki ole hänen ainoa kiinnostuksen kohteensa, hänen uteliaisuutensa ulottuu kaikkien harvinaisempien taikka kuuluisempien lajien kohdalle kuin esimerkiksi koiriin, joita Lasethija karttaakin kuin ruttoa vaikka mies noin yleisesti onkin hyvin eläinrakas.
Toisin kuin eläinten suhteen, Lasethijalle ei ole ongelma tai mikään uhkailla ihmisiä kummallisilla varsijousien versioillaan, joita hän on kehittänyt. Hänen mottonsa varkaitten suhteen onkin yleensä "ammunpa, ja kysyn vasta sitten".
Erikoista: Muuta seuraa vailla Lasethija innostui kovasti omasta ammatistaan. Nuorena hän opiskeli yötä päivää liikkuen mahdollisimman vähän. Monien vuosien opintojen ja kokemuksen myötä Lasethija voikin melko ylpeästi sanoa olevansa yksi maan parhaista alkemisteista. Ulkoa hän pystyisi luettelemaan uskomattoman määrän tietoa, jota hänen päässään onkin luultavasti useampien kirjojen verran.
Alkemian lisäksi maeri on myös kiinnostunut erikoisista eläimistä, kuten aikaisemmin mainituista lohikäärmeistä. Sivuopintojensa ja lajeja tutkiessaan Lasethija on myös ajautunut jonkin verran muiden luonnontieteiden puolelle, mutta hän on raapaissut kaiken tuon tiedon keskellä vain pintaa.
Kolmas seikka, joka on myöskin mainittu aikaisemmin, on Lasethijan loistava kyky käsitellä varsijousta. Hän onkin kehittänyt itselleen erilaisia ja erikokoisia versioita tästä aseesta, eikä hän ole ammuksiakaan jättänyt aivan tavallisiksi. Joskus hän nimittäin kehitteli räjähtäviä ammuksia jousiinsa, mutta valitettavien vaikkakin täysin odotettavissa olleiden tapahtumaketjujen jälkeen Lasethija vähensi ammuksien räjähdysvoiman melkeinpä olemattomaksi. Näin ollen nämä erikoisammukset pikemminkin säikäyttävät viholliset kuin tekevät heille harmia. Tämän takia hän kuljettaa mukanaan vain kymmentä kappaletta räjähdysammuksia ja muuten luottaa täysin tavallisiin nuoliin. Myrkkyä maeri ei kuitenkaan ole koskaan ajatellutkaan käyttävänsä aseissaan.
Lasethijalla on monia eri varsijousia kahden hengen käsiteltävästä pieneen, yhden käden kevyeeseen, tosin melko harmittomaan kapineeseen. Tätä pientä versiota, sekä hieman suurempaa, aivan normaalia varsijousta maeri kuljettaa joutuessaan lähtemään pidemmälle matkalle. Tätä tosin tapahtuu hyvin harvoin.
Ammattinsa varjopuolien ansiosta Lasethijalla on erinomaiset refleksit, joita hän useimmiten käyttää syöksyäkseen salamannopeasti lähimmän pöydän alle, tai metsässä liikkuessaan, puskaan. Maeri on myös epätavallien nopea lukemaan, ja hän löytää teksteistä pääkohdat yhdellä silmäyksellä. Hänellä on myös tarvittaessa uskomaton muisti, jota hän käyttää kuin arkistoa. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole niin pettämätön, kuin voisi toivoa (ks. historia, jostain syystä enemmän siellä).
Perhe: Lasethija syntyi täysin normaaliin perheeseen, ehkä tavallista varakkaampaan. Mitä nyt niin vanhemmat kuin sisar ja veli olivat alkemisteja, mutta eikö ole aika tavallista että ammatti periytyy suvussa? No, tässä taloudessa joka tapauksessa oli. Eipä siis mikään kummastus, että Lasethijastakin tuli alkemisti.
Maerin vanhemmat olivat molemmat surkuhupaisan tunnettuja alkemisteja, mutta tästä huolimatta he elivät hyvän elämän ja kuolivat molemmat yli kahdeksankymmenen vuoden iässä. Lasethija oli toki surullinen näiden kuollessa, mutta heidän välinsä olivat olleet melko löyhät, eikä vanhempien kuolema aiheuttanut miehelle mitenkään ihmeellisiä, surunmurtamia muistoja seuraavista ajoista.
Lasethijalla on sekä isosisko että -veli. Nämä ovat häntä viitisentoista vuotta vanhempia ja muuttaneet Rajamailta pois. Molemmilla heistä on pieni perhe, ja itse asiassa Lasethijan veljenpoika muutti muutama vuosi sitten hänen luokseen opiskelemaan hänen luonaan, alkemiaa. Omaa perhettä Lasethijalla ei kuitenkaan ole, sillä hän on intohimoon asti kiinnostunut alkemiasta. Toisaalta joskus voi epäillä hänen korvanneen perheen puutteen juuri uppoutumalla hullun lailla ammattiinsa. Oli niin tai näin, Lasethija on nykyisin kovin kiintynyt veljenpoikaansa, joka on hänen ainoa perheentapaisensa maan rajojen sisällä. Lisäksi veljenpoika auttaa häntä työpaikalla esimerkiksi mahdollisten asiakkaiden kanssa, mikä vähentää Lasethijan pakkolista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.
Kahdenkymmenen ikäisenä Lasethija jäi yksin Rajamaille. Hän pysyi yhä vanhempiansa talossa, jonka sisarukset olivat hänelle jättäneet.
Historia: Lasethijan ensimmäisistä vuosista ei ole kovin paljon kerrottavaa, sillä poika oli kuin kuka tahansa pojanviikari, joka oli ajaa vanhempansa joskus hermoromahduksen partaalle. Hän oppi nuorena lukemaan, mikä vähensi huomattavasti hänen menojaan, sillä pieni lapsi löysi nopeasti hyvän ystävän kirjoista, joiden kanssa vietti paljonkin aikaa. Kirjoittaminen luonnistui kohtalaisesti hieman lukutaidon oppimisen jälkeen. Runoilijaksi asti poika ei kuitenkaan koskaan vaivautunut yrittämäänkin - hän luki kirjoja, ei kirjoittanut niitä. Näitä taitoja voisi ehkä verrata siten, että poika kykeni lukemaan tekstin ja poimimaan tärkeimmät kohdat siitä hetkessä, kun taas muistiinpanojen kirjoittaminen oli katkonaista. Korvaamaan jälkimmäisen puutetta pojalle kehittyi loistava muisti, johon hän saattoi lokeroida uutta tietoa kuin arkistoihin. Eipä tämäkään kuitenkaan täysin pettämätön ole, sillä ellei Lasethija aivan tietoisesti yritä jotain muistaa, hänen hajamielisyytensä ottaa vallan ja asia unohtuu puolessa tunnissa kokonaan.
Kouluun Lasethija meni noin 5 vuoden iässä. Hän menestyi kehnosti ensimmäisellä vuodellaan, mutta seuraavana vuonna poika oli kurssinsa priimus ja loppujen lopuksi hän valmistui perusasteelta loistavin arvosanoin. Viimeisinä vuosina perusasteella Lasethija oli alkanut opiskella itsenäisesti alkemian perusteita kysyen silloin tällöin neuvoa perheeltään. Näitä opintojaan hän jatkoikin seuraavat kymmenet vuotta, milloin vieraillen muiden alkemistien luona, ja milloin taas pysytellen kotonaan. Kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä hän oli jo täysin pätevä alkemisti.
Viisitoistavuotiaana maeri saattoi huomata kuinka lyhyt hän oli muihin ikäisiinsä verrattuna. Hän oli ja pysyi lyhyimpien tyttöjen pituisena, ja häpesi kovin muiden poikien pilkatessa häntä. Yhä useammin Lasethija jäi kotiinsa opiskelemaan, ja vuosien varrella hän pyöristyi reilusti. Tämä aiheutti entistä enemmän pilkkaa, jolloin maeri löi ovensa tiiviisti kiinni ja salvan paikoilleen (noin niinkuin kuvainnollisesti).
Aseet: Lähitaistelijaksi Lasethijasta ei ole koskaan ollut, muilta lapsilta hän sai auttamatta köniinsä tappeluissa. Sen sijaan mies on erikoistunut varsijousiin, joita hän osaa käsitellä kuin kolmatta kättään. Mies on kehittänyt nuoliinsa erikoisia, räjähtäviä pienenpieniä putkia, jotka kuitenkin ovat lähes vaarattomia, mitä nyt saattavat säikäyttää vihollisen, tai mikäli räjähde räjähtää silmien lähellä, viedä näön ainakin tilapäisesti. Tosin melko varmasti nuoli olisi ennen sitä vienyt uhrilta hengen. Näitä räjähteitä Lasethija kieltäytyy antamasta muille henkensäkin uhalla.
Ikä - 43 kesää
Sukupuoli - Mies
Rotu/Laji - Maeri
Ammatti - Alkemisti
Ulkonäkö: Alkemistimme on jotakuinkin 158 cm pitkä, tukevahko keski-ikäinen, noin 43 vuotias herra. Mies on aina ollut kovin harmissaan lyhyydestään verrattuna muihin maerimiehiin (maerimiesten keskipituus 169-179 cm), minkä vuoksi hän ei ole kovin usein talonsa ulkopuolella näyttäytynyt sitten nuoruutensa. Tästä johtuva liikunnanpuute sekä pienoinen ylensyöntyi taas aiheuttaa miehen tukevuuden, joka joskus tuntuu vain korostavan miehen lyhyyttä. Maeri on joutunut lisäilemään muutamia vyönreikiä vyöhönsä, mutta paidannapit menevät yhä ongelmitta kiinni, ja tästä edemmäs mies ei suostu antamaan periksi kiloilleen vaikka joutuisi kuurille. Jostain syystä Lasethijan jalkineet eivät kuitenkaan noudata samaa linjaa hänen muun olomuotonsa kanssa. Miehen kengät lienevät jopa numeroa 46; voi varmasti kuvitella, kuinka huvittava näky mies on uskomattomilla lapiomaisilla kengillään verratessa niitä miehen pituuteen.
Miehen hiukset ovat jo harmaantuneet, ja päälaki on muutamaa karvaa lukuunottamatta kalju - tosin useimmiten hiuksia ei hänellä kovin paljon näe. Tähän syynä on hänen ammattinsa pienet varjopuolet, toisin sanoen maerin hiukset ovat siis lentäneet taivaan tuuliin. Sama kohtalo on laskeutunut hänen kulmakarviolleen, tosin vaikutus on aika lailla yksipuolinen. Siinä missä sivussa ja takana kasvavat hiukset ovat silloin tällöin paikoillaan, kulmakarvat ovat olleet Lasethijalla harvinainen näky sitten 20. ikävuoden. Viiksiä tai partaa miehelle ei ole aikoihin edes yrittänyt kasvaa - hän voi vaikka vannoa joskus yöllä heränneensä sadatteluun ja matkalaukkujen kolinaan sekä pieneen pistävään kipuun leukaperissään.
Lasethijan iho on kovin kalpea. Hän käy toimittamassa tarvittavat asiansa kaupungilla mieluiten mahdollisimman synkässä säässä, sillä kaavun käyttäminen keskellä kirkkainta hellepäivää veisi, tästä maeri on aivan vannoutunut eikä syyttä, häneltä hengen.
Miehen kasvot ovat hyvin tavalliset: eivät kapeat, mutta eivät myöskään lautasmaisen pyöreät. Hänellä on syvät otsarypyt, eivät niinkään huolien täyttämästä elämästä, vaan hänen tavastaan miettiä tuijottaen pitkään jotain kädet ristissä. Miehellä on, puhuttaessa ajassa ennen pääkaljua, korkea ja leveä otsa. Tumma verisuoni kulkee hänen toisella ohimollaan hyvin selvänä viiruna, mihin monet ensimmäisenä kiinnittävät hänessä huomiota lähietäisyydellä.
Kasvojen keskustassa komeilee suuri tuulenhalkaisija, joka näyttää kovin ylhäiseltä mutta paleltuu pakkassäällä helposti. Muutamat pisamat pyörivät joskus kesäisin nenän ympärillä, mutta vähäisen ulkoilun takia ne erottuvat silloin hyvin heikosti. Silmät tekevät vaikuttavan lisän maerin kasvoihin, mutta valitettavasti niiden yleensä niin utuinen ja poissaoleva ilme pilaa silmien loistokkuuden. Väriltään silmät ovat teräksen harmaat, jotka jollain toisella haltijalla uppoaisivat tikarien lailla vastaantulijaan. Poikkeus tällekin utuisuudelle tosin löytyy Lasethijan ammatista. Milloin ikinä mies puhuukaan mistä tahansa, mikä vähänkin liittyy alkemiaan tai on läheisesti sidonnainen siihen muiden luonnontieteiden kautta, tämän silmät hohtavat kuin kesäpäivän kuu ja mies puhuu yllättävän vilkkaasti.
Lasethijalla on sentään aivan tuikitavalliset korvat, jotka eivät hörötä kiusallisesti pään molemmin puolin. Alkemistin kuulo tosin on heikko, sillä iänikuiset räjähdykset ovat heikentäneet sitä aika lailla. Maerilla on myös kevyt kaksoisleuka, mutta siitä mies yleensä vain toteaa omaavansa mieluummin kaksoisleuan kuin liian helpon kurkun vetää poikki veitsellä. Tässä lausahduksessa ei tosin ole kovin paljon järkeä, sen tietää varmasti jokainen joka on joutunut tekemisiin kurkulla lepäävän tikarin kanssa.
Maerin ääni on hyvin tavallinen. Se ei ole mitenkään erityisen matala tai korkea. Ikävän hiljainen se silti on, jolloin muilla onkin vaikeuksia kuulla mitä mies sanoo. Kovaäänisessä kapakassa miehen ääni esimerkiksi hukkuu auttamatta.
Miehen vaatetus on helppo muistaa siinä tapauksessa, että hänet tapaa ulkosalla. Lähes poikkeuksetta on huono sää, ja Lasethija on pukeutunut hupulliseen munkinkaapuun ja, edistääkseen tätä vaikutelmaa, sitonut hamppuköyden vyötärölleen. Kaavun hihat ovat leveät, ja niihin sekä taskuihin saisi varmasti mahdutettua ties minkälaista tavaraa. Mukanaan Lasethija kuitenkin kuljettaa vain tarvitsemansa määrän rahaa sekä yhdenkäden käyttöistä pientä varsijousta. Miehen suuret jalkineet eivät ihmeemmin näy kaavun alta, sillä kaapu on vain juuri ja juuri irti maasta.
Työtiloissa - tai pakenemassa sieltä - miehen vaatetus ei ole kovin paljon hankalampi. Maeri käyttää paksua ja kestävää, harmaata puuvillatakkia, joka ylettyy hänen polviensa korkeudelle. Takin kaulus nousee puoleen väliin kaulaan, mutta on silti rento, eikä inhottavan puristava kuten useimmat vaatteet. Takki kiinnitetään kummallisesti, sillä se sidotaan ja napitetaan sivusta kiinni. Lasethija käyttää tämän takin kanssa, toisin sanoen siis työssä ollessaan, tummanruskeita lohikäärmeen (oletettavastu liekkilohikäärmeen) nahasta niiden kestävyyden vuoksi. Itse asiassa tässä on yksi syistä, jonka takia Lasethija ei pyri laihtumaan kovin paljon, sillä yhdet lohikäärmeen nahasta valmistetut housut maksavat maltaita, eikä niitä kannata useampia ostaa yhdessä eliniässä, ellei satu olemaan upporikas.
Viimeisenä sopii mainita arkivaatteet, sillä niitä Lasethijalla tapaa kaikkein harvimmin. (Itse asiassa tämän osion voi jättää välistäkin sikäli kuin haluaa). Maeri suosii kaikista väreistä eniten sinistä, sillä se muistuttaa häntä taivaan väristä, jota hän poikasena ihaili päivittäin katolta. Hän käyttää siis mielellään taivaansinistä kauluspaitaa. Kylmempinä päivinä Lasethija saattaa käyttää myös mustaa jakkua. Housuina maeri suosii tavallisia, tummia ja yksinkertaisia vaatekappaleita, jotka eivät turhia sotke hänen suurien kinttujensa menoa.
Muuhun ulkonäköönsä verrattuna Lasethijan kädet ovat yllättävän sirot. Hän pystyy käsittelemään pienimpiäkin pulloja ja välineitä ongelmitta, ja hänen kätensä on täysin vakaa, mikä auttaa niin hänen työssään kuin varsijousen käsittelyssäkin. Hänen käsivoimansa ovat myös mainittavat, maeri pystyy nostamaan uskomattoman suuria painoja tarvittaessa tieltään. Sen sijaan miehen jalat ovat rapakunnossa, eikä hän varmaan jaksaisi juosta montakaan metriä ennen kuin tukeva alkemisti muuttuu kasvoiltaan punaiseksi ja puuskuttaa kuin henkensä hädässä.
Luonne: Ulkonäköä kuvaillessa on monestikin tullut esille Lasethijan henkilökohtainen mielipide omasta ulkonäöstään. Miehen itsetunto onkin hyvin alhaalla, paljolti kiittäen nimenomaan tuota kriittistä mielipidettä. Kovinkaan moni, lapsia lukuunottamatta (näiden mielestä Lasethija muistuttaa kilttiä satusetää), ei pidä Lasethijaa kovin miellyttävän näköisenä, mistä mies on harvinaisen hyvin selvillä. Tämä saa hänet painamaan päänsä muiden edessä ja luomaan katseensa alas jottei tarvitsisi kohdata muiden katseita, sillä omasta mielestään mies tietää jo varsin hyvin mitä nuo katseet kertovat. Nuorempana Lasethija häpesi kovin kuullessaan toisten mielipiteitä, ja hatkahti helposti kyyneliin. Tämän takia hän sai entistä enemmän kiusaamista osakseen. Vanhemmiten herra on omaksunut kyynisen asenteen muuta maailmaa ja muita ihmisiä vastaan sekä oppinut olemaan välittämättä muiden sanoista kyyneliin asti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Lasethijasta olisi tullut kovanaamainen julmuri. Päinvastoin, mies tuntuu joskus olevan täysi hölmö, sillä puheseurassa hän on lähes poikkeuksetta uneliaan ja kaikkea muuta kuin kiinnostuneen näköinen, jollei puhuta hänen omasta ammatistaan.
Muita kuunnellessaan Lasethija äännähtelee kummallisesti ja on kovin ilmeikäs kasvoiltaan- silmien ilmettä yhä lukuunottamatta. Hän saattaa kohotella kummallisesti kulmakarvojaan, pyöristää silmiään ja aukoa suutaan kuin sanoakseen "ooo". Kuin kala kuivalla maalla. Kuitenkin hänen silmänsä tuijottavan jatkuvasti puhujan takana olevaa seinää tai muuta maisemaa. Itse puhuessaan tai sanoessaan mielipiteitään, joita Lasethija itse asiassa tarjoaa joskus varsin avokätisesti vaikka useimmat eivät niitä kuulekaan, hän aloittaa repliikkinsä täysin poikkeuksetta "... mm, niin...", "... mm, aivan..." tai "mm, öh, aivanko totta?". Tämä ei anna hänestä kovinkaan hyvää kuvaa, eikä Lasethija ole itsekään aivan varma tekeekö sen vain jostain pinttyneestä tavasta johtuen vai muita ärsyttääkseen.
Silloin kun Lasethijan pää ei ole kumarassa häpeästä ja noloudesta, se on painunut alas naisseurassa. Miehen olo on kovin vaivaantunut, ovathan naisetkin häntä useimmiten pidempiä. Maeri saattaa vaihdella painoaan jalalta toiselle ja seisoo kädet selän takana ja pää kumarassa, ja heti tilanteen siunautuessa maeri ryntää tiehensä tukalasta tilanteesta. Eipä miehellä ole vaimoakaan. Itse asiassa ainoa nainen, jonka kanssa hän on koskaan osannut puhua, on hänen äitinsä. Miesten kanssa maeri tulee piirun verran paremmin toimeen, mutta tässä seurassa hän on entistä tietoisempi pituudestaan. Jäljelle jäävät enää lapset, joiden kanssa Lasethija tuleekin erinomaisesti toimeen ja sikäli kun on tuntenut jonkun pienestä pitäen, saa Lasethijasta uskollisen alkemistiystävän.
Niin lyhyeksi mieheksi (miksi pituus pulpahtaa aina esiin?) maeri on kovin kiinnostunut niinkin suurista eläimistä kuin lohikäärmeistä. Nämä eivät toki ole hänen ainoa kiinnostuksen kohteensa, hänen uteliaisuutensa ulottuu kaikkien harvinaisempien taikka kuuluisempien lajien kohdalle kuin esimerkiksi koiriin, joita Lasethija karttaakin kuin ruttoa vaikka mies noin yleisesti onkin hyvin eläinrakas.
Toisin kuin eläinten suhteen, Lasethijalle ei ole ongelma tai mikään uhkailla ihmisiä kummallisilla varsijousien versioillaan, joita hän on kehittänyt. Hänen mottonsa varkaitten suhteen onkin yleensä "ammunpa, ja kysyn vasta sitten".
Erikoista: Muuta seuraa vailla Lasethija innostui kovasti omasta ammatistaan. Nuorena hän opiskeli yötä päivää liikkuen mahdollisimman vähän. Monien vuosien opintojen ja kokemuksen myötä Lasethija voikin melko ylpeästi sanoa olevansa yksi maan parhaista alkemisteista. Ulkoa hän pystyisi luettelemaan uskomattoman määrän tietoa, jota hänen päässään onkin luultavasti useampien kirjojen verran.
Alkemian lisäksi maeri on myös kiinnostunut erikoisista eläimistä, kuten aikaisemmin mainituista lohikäärmeistä. Sivuopintojensa ja lajeja tutkiessaan Lasethija on myös ajautunut jonkin verran muiden luonnontieteiden puolelle, mutta hän on raapaissut kaiken tuon tiedon keskellä vain pintaa.
Kolmas seikka, joka on myöskin mainittu aikaisemmin, on Lasethijan loistava kyky käsitellä varsijousta. Hän onkin kehittänyt itselleen erilaisia ja erikokoisia versioita tästä aseesta, eikä hän ole ammuksiakaan jättänyt aivan tavallisiksi. Joskus hän nimittäin kehitteli räjähtäviä ammuksia jousiinsa, mutta valitettavien vaikkakin täysin odotettavissa olleiden tapahtumaketjujen jälkeen Lasethija vähensi ammuksien räjähdysvoiman melkeinpä olemattomaksi. Näin ollen nämä erikoisammukset pikemminkin säikäyttävät viholliset kuin tekevät heille harmia. Tämän takia hän kuljettaa mukanaan vain kymmentä kappaletta räjähdysammuksia ja muuten luottaa täysin tavallisiin nuoliin. Myrkkyä maeri ei kuitenkaan ole koskaan ajatellutkaan käyttävänsä aseissaan.
Lasethijalla on monia eri varsijousia kahden hengen käsiteltävästä pieneen, yhden käden kevyeeseen, tosin melko harmittomaan kapineeseen. Tätä pientä versiota, sekä hieman suurempaa, aivan normaalia varsijousta maeri kuljettaa joutuessaan lähtemään pidemmälle matkalle. Tätä tosin tapahtuu hyvin harvoin.
Ammattinsa varjopuolien ansiosta Lasethijalla on erinomaiset refleksit, joita hän useimmiten käyttää syöksyäkseen salamannopeasti lähimmän pöydän alle, tai metsässä liikkuessaan, puskaan. Maeri on myös epätavallien nopea lukemaan, ja hän löytää teksteistä pääkohdat yhdellä silmäyksellä. Hänellä on myös tarvittaessa uskomaton muisti, jota hän käyttää kuin arkistoa. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole niin pettämätön, kuin voisi toivoa (ks. historia, jostain syystä enemmän siellä).
Perhe: Lasethija syntyi täysin normaaliin perheeseen, ehkä tavallista varakkaampaan. Mitä nyt niin vanhemmat kuin sisar ja veli olivat alkemisteja, mutta eikö ole aika tavallista että ammatti periytyy suvussa? No, tässä taloudessa joka tapauksessa oli. Eipä siis mikään kummastus, että Lasethijastakin tuli alkemisti.
Maerin vanhemmat olivat molemmat surkuhupaisan tunnettuja alkemisteja, mutta tästä huolimatta he elivät hyvän elämän ja kuolivat molemmat yli kahdeksankymmenen vuoden iässä. Lasethija oli toki surullinen näiden kuollessa, mutta heidän välinsä olivat olleet melko löyhät, eikä vanhempien kuolema aiheuttanut miehelle mitenkään ihmeellisiä, surunmurtamia muistoja seuraavista ajoista.
Lasethijalla on sekä isosisko että -veli. Nämä ovat häntä viitisentoista vuotta vanhempia ja muuttaneet Rajamailta pois. Molemmilla heistä on pieni perhe, ja itse asiassa Lasethijan veljenpoika muutti muutama vuosi sitten hänen luokseen opiskelemaan hänen luonaan, alkemiaa. Omaa perhettä Lasethijalla ei kuitenkaan ole, sillä hän on intohimoon asti kiinnostunut alkemiasta. Toisaalta joskus voi epäillä hänen korvanneen perheen puutteen juuri uppoutumalla hullun lailla ammattiinsa. Oli niin tai näin, Lasethija on nykyisin kovin kiintynyt veljenpoikaansa, joka on hänen ainoa perheentapaisensa maan rajojen sisällä. Lisäksi veljenpoika auttaa häntä työpaikalla esimerkiksi mahdollisten asiakkaiden kanssa, mikä vähentää Lasethijan pakkolista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.
Kahdenkymmenen ikäisenä Lasethija jäi yksin Rajamaille. Hän pysyi yhä vanhempiansa talossa, jonka sisarukset olivat hänelle jättäneet.
Historia: Lasethijan ensimmäisistä vuosista ei ole kovin paljon kerrottavaa, sillä poika oli kuin kuka tahansa pojanviikari, joka oli ajaa vanhempansa joskus hermoromahduksen partaalle. Hän oppi nuorena lukemaan, mikä vähensi huomattavasti hänen menojaan, sillä pieni lapsi löysi nopeasti hyvän ystävän kirjoista, joiden kanssa vietti paljonkin aikaa. Kirjoittaminen luonnistui kohtalaisesti hieman lukutaidon oppimisen jälkeen. Runoilijaksi asti poika ei kuitenkaan koskaan vaivautunut yrittämäänkin - hän luki kirjoja, ei kirjoittanut niitä. Näitä taitoja voisi ehkä verrata siten, että poika kykeni lukemaan tekstin ja poimimaan tärkeimmät kohdat siitä hetkessä, kun taas muistiinpanojen kirjoittaminen oli katkonaista. Korvaamaan jälkimmäisen puutetta pojalle kehittyi loistava muisti, johon hän saattoi lokeroida uutta tietoa kuin arkistoihin. Eipä tämäkään kuitenkaan täysin pettämätön ole, sillä ellei Lasethija aivan tietoisesti yritä jotain muistaa, hänen hajamielisyytensä ottaa vallan ja asia unohtuu puolessa tunnissa kokonaan.
Kouluun Lasethija meni noin 5 vuoden iässä. Hän menestyi kehnosti ensimmäisellä vuodellaan, mutta seuraavana vuonna poika oli kurssinsa priimus ja loppujen lopuksi hän valmistui perusasteelta loistavin arvosanoin. Viimeisinä vuosina perusasteella Lasethija oli alkanut opiskella itsenäisesti alkemian perusteita kysyen silloin tällöin neuvoa perheeltään. Näitä opintojaan hän jatkoikin seuraavat kymmenet vuotta, milloin vieraillen muiden alkemistien luona, ja milloin taas pysytellen kotonaan. Kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä hän oli jo täysin pätevä alkemisti.
Viisitoistavuotiaana maeri saattoi huomata kuinka lyhyt hän oli muihin ikäisiinsä verrattuna. Hän oli ja pysyi lyhyimpien tyttöjen pituisena, ja häpesi kovin muiden poikien pilkatessa häntä. Yhä useammin Lasethija jäi kotiinsa opiskelemaan, ja vuosien varrella hän pyöristyi reilusti. Tämä aiheutti entistä enemmän pilkkaa, jolloin maeri löi ovensa tiiviisti kiinni ja salvan paikoilleen (noin niinkuin kuvainnollisesti).
Aseet: Lähitaistelijaksi Lasethijasta ei ole koskaan ollut, muilta lapsilta hän sai auttamatta köniinsä tappeluissa. Sen sijaan mies on erikoistunut varsijousiin, joita hän osaa käsitellä kuin kolmatta kättään. Mies on kehittänyt nuoliinsa erikoisia, räjähtäviä pienenpieniä putkia, jotka kuitenkin ovat lähes vaarattomia, mitä nyt saattavat säikäyttää vihollisen, tai mikäli räjähde räjähtää silmien lähellä, viedä näön ainakin tilapäisesti. Tosin melko varmasti nuoli olisi ennen sitä vienyt uhrilta hengen. Näitä räjähteitä Lasethija kieltäytyy antamasta muille henkensäkin uhalla.