Post by Ryuuko on Nov 28, 2006 13:10:29 GMT -5
Oikea nimi on Hahitch Rathodrat.
Kutsumanimiä on monia kymmeniä, yleisimmin käytetyt kuitenkin ovat Hah’rath, Distrais, Pahuuden demoni, paholainen, tuhon kylväjä.
Ikä on määrittelemätön, luultavasti melkein yhtä vanha kuin koko maailma itse.
Rotu on tuli- ja tuhodemoni (jotkut kutsuvat vihan, sekasorron ja pahuuden jumalaksi).
Sukupuoli on mies.
Ammattina on yleisen kaaoksen synnyttäminen, sekä katkeruuden, eripuran ja vihan kylväminen.
Ulkonäkö
Hah’rathilla on kaksi muotoa: tosimuoto ja maerimuoto.
Tosimuodossaan hän on noin 2,5 metriä pitkä olento, jolla on mustat, nahkaiset ja hiukan repaleiset siivet, punaiset, pitkät ja alaselkään asti ulottuvat hiukset, sekä punaiset silmät, jotka suorastaan leiskuvat vihaa ja säteilevät pahuutta. Iho on täysin valkoista, ja se korostaa hyvinkin paljon Hah’rathin silmien punaisuutta (silmät ovat siis täysin punaiset, edes pupilleita ei ole). Kasvot ovat pitkät, suu ohut viiva kasvoissa ja nenä vahvarakenteinen.
Tosimuodossa Hah’rathilla on aina, poikkeuksetta yllään verenpunainen kaapu, joka on melkoisen väljä. Tätä paikoillaan pitämässä vyötäröllä on musta köysi.
Tosimuodossaan Hah’rath esiintyy vain harvoin, ja jos esiintyy, tähän on aina erityinen syy. Hän ei halua tulla huomatuksi, sillä vaikka suurin osa maailman olennoista pelkää häntä, jotkut vihaavat, ja tekevät kaikkensa Hah’rathin hävittämiseksi. Vaikka Hah’rath on hyvin voimakas, hän ei kuitenkaan ole kuolematon.
Maerimuodossaan Hah’rath on normaalin maerin kokoinen olento (pituutta 185 cm, painoa 70 kg, hyväkuntoisen näköinen), jolla on melko kalvakka iho, ei kuitenkaan valkoinen. Tämä on eräs niistä seikoista, jotka ovat jääneet piirteiksi hänen tosimuodostaan maerimuodossakin. Muita viittauksia demonisuuteen ovat punaiset silmät (vain iirikset ovat punaiset, pupillit ovat näkyvissä) ja hiukset, jotka muusta osin ovat pikimustat, mutta joiden etupuolella on muutama verenpunainen raita, aivan kuin Hah’rath olisi etuhiuksiaan vereen kastanut ja punainen väri olisi niihin jäänyt kiinni. Kasvot ovat kapeat, ja korvat hiukan suipot. Joku saattaisi luulla Hah’rathia puolihaltiaksi, jollei sitten ole erityisen paljon perehtynyt ”pahuuden demonin” menneisyyteen ja nykyisyyteen.
Maerimuodossaan Hah’rathilla on milloin mikäkin vaatetus, mutta yleensä hän kuitenkin tyytyy mustaan, hupulliseen kaapuun, jolla hän voi peittää kasvonsa muilta, ja näin onnistuu piilottamaan henkilöllisyytensä täydellisesti. Vaikkei usea enää tunnistakaan Distraisin tämän maerimuodosta, hän haluaa kuitenkin pelata varman päälle.
Luonne
Distrais on luonteeltaan, kuten tämän rodusta ja ammatistaan voikin päätellä, läpeensä paha. Useimmat pitävät häntä sadistisena ja masokistisena hulluna, mutta näitä kahta ominaisuutta Distraisissa ei kuitenkaan ole tippaakaan. Hän ei nauti vihasta, kuolemasta ja sekasorrosta, mutta eipä hän niitä pahemmin inhoakaan. Hän ottaa kivun, pelon ja tuskan tuottamisen vain pelkkänä työnä, joka on tehtävä loppuun, oli mikä oli.
Rakkautta, ystävällisyyttä, toverillisuutta, auttavaisuutta ja kaikkia muita hyvän olennon piirteitä Hah’rathista tuskin löytää, ellei sitten ala kaivella tämän luonnetta perin pohjin, mikä tuokin on tosin melkoisen hankalaa, ehkäpä mahdotontakin: Distrais on mestari piilottamaan tunteensa. Silloin, kun hän vielä oli ihminen, hän oli täydellisen hyvä olento, eikä hänestä yhtäkään pahaa piirrettä löytänyt, hän oli melkeinpä kaikkein epätodennäköisin mahdollisuus pahuuden demoniksi. Tästä lisää menneisyydessä.
Vaikka Hah’rathin uskotaan sisältävän vain pahuutta, ilkeyttä ja tahtoa tuottaa toiselle pahaa, hän tuntee sisällään myös suunnatonta tuskaa ja surua, jonka ansiosta hän aikanaan pahuuden demoniksi tulikin. Distrais elää kuin loputtomassa painajaisessa, josta hän haluaisi päästä pois.
Menneisyys
Silloin, kun maailma oli vasta syntynyt, Hah’rath oli niiden ensimmäisten syntyneiden maerien joukossa. Hänen alkuperäinen nimensä oli Hahitch Rathodrat, mistä hänen nykyinen nimensä tuleekin.
Hahitch eli suhteellisen normaalin lapsuuden, ja nopeasti hän varttuikin aikuiseksi, kuten maerilla on yleensä taipumus ikääntyä nopeasti. Kaksikymmentä vuotta täytettyään hän tapasikin rakkautensa, ja avioitui tämän kanssa juhlallisin menoin. Onnellista avioliittoa kesti vain puolisen vuotta, kunnes Hahitch sai tietää, että hänen vaimonsa pettää häntä hänen parhaan ystävänsä kanssa; nainen oli lähettänyt Hahitchin perään salamurhaajan, jonka tarkoituksena oli saada hänet pois kahden rakastavaisen tieltä, ja että nainen olisi saanut perinnöt itselleen. Hahitch kuitenkin lyhyen kamppailun jälkeen alisti murhaajan tiedusteltavakseen, ja mies myönsi, että Hahitchin vaimo oli lähettänyt tämän miehen perään. Tuon kuultuaan Hahitch tappoi salamurhaajan armotta, etsi sitten vaimonsa ja petturiystävänsä käsiinsä, ja tappoi molemmat niin hitaasti ja niin paljon tuskaa tuottaen, kuin kykeni. Nämä teot tehtyään hän laahusti paikallisen joen äärelle, viilsi siellä ranteensa auki ja kaatui maahan tekemään kuolemaa. Ja aivan kuoleman kielessä ollessaan hänen vihansa maailmaa kohtaan kasvoi jo niin suureksi, ettei mies kuollutkaan, vaan hänen vihansa antoi hänelle elinvoimaa mennä, ja tappaa ihmisiä ympärillään. Hahitch joi puolet näiden veristä, ja puolet käytti tiettyihin mustan magian menoihin, joiden avulla hänestä tuli kyllin vahva kehittääkseen itsestä tuhon ja tulen demonin. Tuosta päivästä lähtien pitkän aikaa hän harjoitteli ja opiskeli mustaa magiaa, kunnes hallitsi tuon täydellisesti, ja kehitti sitten magiallaan ja tietyillä uhrimenoilla itselleen tämän tosimuotonsa, demonisen muotonsa. Hahitchista tuli niin kutsuttu pahuuden jumala. Tuolloin Hahitch antoi itselleen myös uuden, demonisemman nimen: Distrais.
Distrais kulki pitkän aikaa maailman kolkasta toiseen kooten itselleen kannattajia, kunnes hänen kannattajisto kasvoi jo suureksi yhteisöksi, ja Distrais saattoi tehdä itsestänsä legendan aloittamalla piilottelun, kun hänen kokoamansa yhteisö oli kyllin vahva kasvattamaan itseään ilman hänen apuaan. Hiljalleen hänen kannattajistonsa muuttui kultiksi ”Distremes”, joka uskoi pahuuden jumalaan Distraisiin, ja alkoi palvoa tätä ja uhrata tälle niin ihmisiä, eläimiä, kuin kasveja ja esineitäkin. Noina aikoina Distrais sai myös toisen nimen, Hah’rath, jonka hänelle antoivat hänen menneisyyttä tutkineet papit. Tuo nimi vakiintuikin hänelle Distrais-nimen rinnalle.
Pian Distremes-kultti kasvoi jo valtavan suureksi, ja sen uskonnollisiin menoihin tuli paljon eri kansojen edustajia eri puolilta maailmaa. Uskonto paisui paisumistaan, ja laajensi itsensä pian jo koko Syrakusan alueelle. Noihin aikoihin uskonto oli yksi maailman suurimmista uskonnoista, ja suurin piirtein puolet maailman olennoista kuului tähän kulttiin.
Myöhemmin Hah’rath kuitenkin ylitti sallitun rajan; muiden uskontojen edustajat raivostuivat, ja kokosivat suuria armeijoita kukistaakseen Hah’rathin mahdollisuuden nousta hirmuvaltiaaksi. Tuossa he jopa onnistuivatkin, sillä Distremes-kulttilaiset olivat aivan liian hajanaisia kokoontuakseen yhdeksi armeijaksi ja puolustaakseen uskoaan, koska hyökkäys oli tullut aivan yllättäen. Yksi rehellinen taistelu kuitenkin tiedetään käyneen: Kamppailu oli armoton ja verinen, mutta distremeläiset hävisivät tuon huonon johdon ja hajanaisten joukkojen takia. Tappio tästä taistosta oli liian kova isku kasvavalle uskonnolle, ja taistelua seuraavat vainot tappoivat suurimman osan distremeläisistä ja pienen osan käännytti toiseen uskontoon, tai pois uskonnoista kokonaan. Distremes-kultti hakattiin niin syvälle maan rakoon, ettei se sieltä enää nousisi, ainakaan muutamaan tuhanteen vuoteen. Distremes-usko on nykyään jo melkein täysin unohdettu uskonto, mutta Distraisia palvotaan kuitenkin vielä tietyissä, pienissä piireissä, piilossa muilta uskonnoilta. Nämä Hah’rathin viimeiset edustajat uskovat, että kun Distrais nostaa taas uskonnon maailman valtauskonnoksi, he tulevat olemaan tämän johtajia, ja uskonsa kohteen läheisimpiä uskojia.
Jotkut uskovat, että Hah’rath olisi jo siirtynyt tuonpuoleiseen ohjailemaan sieltä ihmisten kohtaloita käsin hävittyään taistelut ja suuret vainot, mutta totuus kuitenkin on, että Hah’rath ei voi koskaan siirtyä tuonpuoleiseen. Ainut paikka, jonne hän kuoltuaan voi mennä, on helvetti, eikä sieltä sen jälkeen ole enää paluuta.
Nykyisyys, sekä muita ominaisuuksia
Nykyään Hah’rath kulkee milloin missäkin kylväen pahuutta kaikkialle, missä hän liikkuu. Heikkomielisimmät eivät kykene edes katsomaan häntä silmiin, ja pimeä auransa hänellä on niin voimakas, että jos hän ei sitä mustalla magiallaan piilottelisi, jopa olento, joka ei yhtään magiasta perusta, pystyisi havaitsemaan pahan auran kosketuksen. Vain kerran Distrais on vapauttanut auransa aisoistaan vihaisena ollessaan, ja tuon ansiosta heikoimmat pyörtyivät, ja vahvimmatkin kavahtivat.
Koska Hah’rath on tulidemoni, hän hallitsee tulta. Hän ei kuitenkaan kykene luomaan tulta, vaan vain manipuloimaan sitä, siirtämään sitä paikasta toiseen. Tuli ei polta häntä ollenkaan. Tuli on kuin Distraisin ainut ystävä.
Tuhodemoniuus taas antaa Hah’rathille kyvyn tehdä tuhoa ajatuksensa voimalla. Hän pystyy tekemään maanjäristyksiä, tuhoamaan kokonaisia rakennuksia ja murtamaan mieliä pelkän ajatuksen voimalla. Tähän häneltä kuitenkin vaaditaan äärimmäistä keskittymistä, ja suuri toimitus, kuten esimerkiksi kaupungin raunioittaminen, vaatii häneltä useamman kuukauden, ellei jopa vuodenkin magian käyttämättömyyttä. Tuona aikana onkin hyvin riskialtista olla lähellä muita ihmisiä, koska hän on puolustuskyvytön suuria joukkoja vastaan, ja lisäksi ei pysty piilottamaan auraansa ilman magiaa. Siksi hän ei usein romahduta kokonaisia kaupunkeja, vaan yleensä tuhon tuottaminen rajoittuu mielen murtamiseen, talon värisyttämiseen tai raunioittamiseen, tai sitten pieneen maanjäristykseen. Tappamaan hän ei kykene pelkällä ajatuksella, se hänen täytyy tehdä omin käsin.
Aina, kun Distrais asettuu peilin eteen, siitä näkyy hänen todellinen muotonsa, olipa hän sitten missä muodossaan hyvänsä. Tuon takia hän välttelee peilejä julkisilla paikoilla.
Hah’rath hallitsee mustan magian käytön niin hyvin, että hänet voitaisiin tuon ansioista lukea melkein jumaliin, kuten monet tekevätkin. Hän on mieleltään hyvin vahva, eikä sitä pysty juuri ollenkaan murtamaan, paitsi ehkä vuosien uurastuksen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että Distrais oli mustan magian kanssa hyvin kauan tekemisissä. Kidutus ei myöskään onnistu kovinkaan Distraisin suhteen, onhan hän itse tuskan demoni, joten ei koe kovinkaan paljon kipua kidutuksen yhteydessä.
Muuta: Hahmoon on saatu Amelian erikoislupa.
Kutsumanimiä on monia kymmeniä, yleisimmin käytetyt kuitenkin ovat Hah’rath, Distrais, Pahuuden demoni, paholainen, tuhon kylväjä.
Ikä on määrittelemätön, luultavasti melkein yhtä vanha kuin koko maailma itse.
Rotu on tuli- ja tuhodemoni (jotkut kutsuvat vihan, sekasorron ja pahuuden jumalaksi).
Sukupuoli on mies.
Ammattina on yleisen kaaoksen synnyttäminen, sekä katkeruuden, eripuran ja vihan kylväminen.
Ulkonäkö
Hah’rathilla on kaksi muotoa: tosimuoto ja maerimuoto.
Tosimuodossaan hän on noin 2,5 metriä pitkä olento, jolla on mustat, nahkaiset ja hiukan repaleiset siivet, punaiset, pitkät ja alaselkään asti ulottuvat hiukset, sekä punaiset silmät, jotka suorastaan leiskuvat vihaa ja säteilevät pahuutta. Iho on täysin valkoista, ja se korostaa hyvinkin paljon Hah’rathin silmien punaisuutta (silmät ovat siis täysin punaiset, edes pupilleita ei ole). Kasvot ovat pitkät, suu ohut viiva kasvoissa ja nenä vahvarakenteinen.
Tosimuodossa Hah’rathilla on aina, poikkeuksetta yllään verenpunainen kaapu, joka on melkoisen väljä. Tätä paikoillaan pitämässä vyötäröllä on musta köysi.
Tosimuodossaan Hah’rath esiintyy vain harvoin, ja jos esiintyy, tähän on aina erityinen syy. Hän ei halua tulla huomatuksi, sillä vaikka suurin osa maailman olennoista pelkää häntä, jotkut vihaavat, ja tekevät kaikkensa Hah’rathin hävittämiseksi. Vaikka Hah’rath on hyvin voimakas, hän ei kuitenkaan ole kuolematon.
Maerimuodossaan Hah’rath on normaalin maerin kokoinen olento (pituutta 185 cm, painoa 70 kg, hyväkuntoisen näköinen), jolla on melko kalvakka iho, ei kuitenkaan valkoinen. Tämä on eräs niistä seikoista, jotka ovat jääneet piirteiksi hänen tosimuodostaan maerimuodossakin. Muita viittauksia demonisuuteen ovat punaiset silmät (vain iirikset ovat punaiset, pupillit ovat näkyvissä) ja hiukset, jotka muusta osin ovat pikimustat, mutta joiden etupuolella on muutama verenpunainen raita, aivan kuin Hah’rath olisi etuhiuksiaan vereen kastanut ja punainen väri olisi niihin jäänyt kiinni. Kasvot ovat kapeat, ja korvat hiukan suipot. Joku saattaisi luulla Hah’rathia puolihaltiaksi, jollei sitten ole erityisen paljon perehtynyt ”pahuuden demonin” menneisyyteen ja nykyisyyteen.
Maerimuodossaan Hah’rathilla on milloin mikäkin vaatetus, mutta yleensä hän kuitenkin tyytyy mustaan, hupulliseen kaapuun, jolla hän voi peittää kasvonsa muilta, ja näin onnistuu piilottamaan henkilöllisyytensä täydellisesti. Vaikkei usea enää tunnistakaan Distraisin tämän maerimuodosta, hän haluaa kuitenkin pelata varman päälle.
Luonne
Distrais on luonteeltaan, kuten tämän rodusta ja ammatistaan voikin päätellä, läpeensä paha. Useimmat pitävät häntä sadistisena ja masokistisena hulluna, mutta näitä kahta ominaisuutta Distraisissa ei kuitenkaan ole tippaakaan. Hän ei nauti vihasta, kuolemasta ja sekasorrosta, mutta eipä hän niitä pahemmin inhoakaan. Hän ottaa kivun, pelon ja tuskan tuottamisen vain pelkkänä työnä, joka on tehtävä loppuun, oli mikä oli.
Rakkautta, ystävällisyyttä, toverillisuutta, auttavaisuutta ja kaikkia muita hyvän olennon piirteitä Hah’rathista tuskin löytää, ellei sitten ala kaivella tämän luonnetta perin pohjin, mikä tuokin on tosin melkoisen hankalaa, ehkäpä mahdotontakin: Distrais on mestari piilottamaan tunteensa. Silloin, kun hän vielä oli ihminen, hän oli täydellisen hyvä olento, eikä hänestä yhtäkään pahaa piirrettä löytänyt, hän oli melkeinpä kaikkein epätodennäköisin mahdollisuus pahuuden demoniksi. Tästä lisää menneisyydessä.
Vaikka Hah’rathin uskotaan sisältävän vain pahuutta, ilkeyttä ja tahtoa tuottaa toiselle pahaa, hän tuntee sisällään myös suunnatonta tuskaa ja surua, jonka ansiosta hän aikanaan pahuuden demoniksi tulikin. Distrais elää kuin loputtomassa painajaisessa, josta hän haluaisi päästä pois.
Menneisyys
Silloin, kun maailma oli vasta syntynyt, Hah’rath oli niiden ensimmäisten syntyneiden maerien joukossa. Hänen alkuperäinen nimensä oli Hahitch Rathodrat, mistä hänen nykyinen nimensä tuleekin.
Hahitch eli suhteellisen normaalin lapsuuden, ja nopeasti hän varttuikin aikuiseksi, kuten maerilla on yleensä taipumus ikääntyä nopeasti. Kaksikymmentä vuotta täytettyään hän tapasikin rakkautensa, ja avioitui tämän kanssa juhlallisin menoin. Onnellista avioliittoa kesti vain puolisen vuotta, kunnes Hahitch sai tietää, että hänen vaimonsa pettää häntä hänen parhaan ystävänsä kanssa; nainen oli lähettänyt Hahitchin perään salamurhaajan, jonka tarkoituksena oli saada hänet pois kahden rakastavaisen tieltä, ja että nainen olisi saanut perinnöt itselleen. Hahitch kuitenkin lyhyen kamppailun jälkeen alisti murhaajan tiedusteltavakseen, ja mies myönsi, että Hahitchin vaimo oli lähettänyt tämän miehen perään. Tuon kuultuaan Hahitch tappoi salamurhaajan armotta, etsi sitten vaimonsa ja petturiystävänsä käsiinsä, ja tappoi molemmat niin hitaasti ja niin paljon tuskaa tuottaen, kuin kykeni. Nämä teot tehtyään hän laahusti paikallisen joen äärelle, viilsi siellä ranteensa auki ja kaatui maahan tekemään kuolemaa. Ja aivan kuoleman kielessä ollessaan hänen vihansa maailmaa kohtaan kasvoi jo niin suureksi, ettei mies kuollutkaan, vaan hänen vihansa antoi hänelle elinvoimaa mennä, ja tappaa ihmisiä ympärillään. Hahitch joi puolet näiden veristä, ja puolet käytti tiettyihin mustan magian menoihin, joiden avulla hänestä tuli kyllin vahva kehittääkseen itsestä tuhon ja tulen demonin. Tuosta päivästä lähtien pitkän aikaa hän harjoitteli ja opiskeli mustaa magiaa, kunnes hallitsi tuon täydellisesti, ja kehitti sitten magiallaan ja tietyillä uhrimenoilla itselleen tämän tosimuotonsa, demonisen muotonsa. Hahitchista tuli niin kutsuttu pahuuden jumala. Tuolloin Hahitch antoi itselleen myös uuden, demonisemman nimen: Distrais.
Distrais kulki pitkän aikaa maailman kolkasta toiseen kooten itselleen kannattajia, kunnes hänen kannattajisto kasvoi jo suureksi yhteisöksi, ja Distrais saattoi tehdä itsestänsä legendan aloittamalla piilottelun, kun hänen kokoamansa yhteisö oli kyllin vahva kasvattamaan itseään ilman hänen apuaan. Hiljalleen hänen kannattajistonsa muuttui kultiksi ”Distremes”, joka uskoi pahuuden jumalaan Distraisiin, ja alkoi palvoa tätä ja uhrata tälle niin ihmisiä, eläimiä, kuin kasveja ja esineitäkin. Noina aikoina Distrais sai myös toisen nimen, Hah’rath, jonka hänelle antoivat hänen menneisyyttä tutkineet papit. Tuo nimi vakiintuikin hänelle Distrais-nimen rinnalle.
Pian Distremes-kultti kasvoi jo valtavan suureksi, ja sen uskonnollisiin menoihin tuli paljon eri kansojen edustajia eri puolilta maailmaa. Uskonto paisui paisumistaan, ja laajensi itsensä pian jo koko Syrakusan alueelle. Noihin aikoihin uskonto oli yksi maailman suurimmista uskonnoista, ja suurin piirtein puolet maailman olennoista kuului tähän kulttiin.
Myöhemmin Hah’rath kuitenkin ylitti sallitun rajan; muiden uskontojen edustajat raivostuivat, ja kokosivat suuria armeijoita kukistaakseen Hah’rathin mahdollisuuden nousta hirmuvaltiaaksi. Tuossa he jopa onnistuivatkin, sillä Distremes-kulttilaiset olivat aivan liian hajanaisia kokoontuakseen yhdeksi armeijaksi ja puolustaakseen uskoaan, koska hyökkäys oli tullut aivan yllättäen. Yksi rehellinen taistelu kuitenkin tiedetään käyneen: Kamppailu oli armoton ja verinen, mutta distremeläiset hävisivät tuon huonon johdon ja hajanaisten joukkojen takia. Tappio tästä taistosta oli liian kova isku kasvavalle uskonnolle, ja taistelua seuraavat vainot tappoivat suurimman osan distremeläisistä ja pienen osan käännytti toiseen uskontoon, tai pois uskonnoista kokonaan. Distremes-kultti hakattiin niin syvälle maan rakoon, ettei se sieltä enää nousisi, ainakaan muutamaan tuhanteen vuoteen. Distremes-usko on nykyään jo melkein täysin unohdettu uskonto, mutta Distraisia palvotaan kuitenkin vielä tietyissä, pienissä piireissä, piilossa muilta uskonnoilta. Nämä Hah’rathin viimeiset edustajat uskovat, että kun Distrais nostaa taas uskonnon maailman valtauskonnoksi, he tulevat olemaan tämän johtajia, ja uskonsa kohteen läheisimpiä uskojia.
Jotkut uskovat, että Hah’rath olisi jo siirtynyt tuonpuoleiseen ohjailemaan sieltä ihmisten kohtaloita käsin hävittyään taistelut ja suuret vainot, mutta totuus kuitenkin on, että Hah’rath ei voi koskaan siirtyä tuonpuoleiseen. Ainut paikka, jonne hän kuoltuaan voi mennä, on helvetti, eikä sieltä sen jälkeen ole enää paluuta.
Nykyisyys, sekä muita ominaisuuksia
Nykyään Hah’rath kulkee milloin missäkin kylväen pahuutta kaikkialle, missä hän liikkuu. Heikkomielisimmät eivät kykene edes katsomaan häntä silmiin, ja pimeä auransa hänellä on niin voimakas, että jos hän ei sitä mustalla magiallaan piilottelisi, jopa olento, joka ei yhtään magiasta perusta, pystyisi havaitsemaan pahan auran kosketuksen. Vain kerran Distrais on vapauttanut auransa aisoistaan vihaisena ollessaan, ja tuon ansiosta heikoimmat pyörtyivät, ja vahvimmatkin kavahtivat.
Koska Hah’rath on tulidemoni, hän hallitsee tulta. Hän ei kuitenkaan kykene luomaan tulta, vaan vain manipuloimaan sitä, siirtämään sitä paikasta toiseen. Tuli ei polta häntä ollenkaan. Tuli on kuin Distraisin ainut ystävä.
Tuhodemoniuus taas antaa Hah’rathille kyvyn tehdä tuhoa ajatuksensa voimalla. Hän pystyy tekemään maanjäristyksiä, tuhoamaan kokonaisia rakennuksia ja murtamaan mieliä pelkän ajatuksen voimalla. Tähän häneltä kuitenkin vaaditaan äärimmäistä keskittymistä, ja suuri toimitus, kuten esimerkiksi kaupungin raunioittaminen, vaatii häneltä useamman kuukauden, ellei jopa vuodenkin magian käyttämättömyyttä. Tuona aikana onkin hyvin riskialtista olla lähellä muita ihmisiä, koska hän on puolustuskyvytön suuria joukkoja vastaan, ja lisäksi ei pysty piilottamaan auraansa ilman magiaa. Siksi hän ei usein romahduta kokonaisia kaupunkeja, vaan yleensä tuhon tuottaminen rajoittuu mielen murtamiseen, talon värisyttämiseen tai raunioittamiseen, tai sitten pieneen maanjäristykseen. Tappamaan hän ei kykene pelkällä ajatuksella, se hänen täytyy tehdä omin käsin.
Aina, kun Distrais asettuu peilin eteen, siitä näkyy hänen todellinen muotonsa, olipa hän sitten missä muodossaan hyvänsä. Tuon takia hän välttelee peilejä julkisilla paikoilla.
Hah’rath hallitsee mustan magian käytön niin hyvin, että hänet voitaisiin tuon ansioista lukea melkein jumaliin, kuten monet tekevätkin. Hän on mieleltään hyvin vahva, eikä sitä pysty juuri ollenkaan murtamaan, paitsi ehkä vuosien uurastuksen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että Distrais oli mustan magian kanssa hyvin kauan tekemisissä. Kidutus ei myöskään onnistu kovinkaan Distraisin suhteen, onhan hän itse tuskan demoni, joten ei koe kovinkaan paljon kipua kidutuksen yhteydessä.
Muuta: Hahmoon on saatu Amelian erikoislupa.