Post by Hiippari on Nov 15, 2006 9:54:00 GMT -5
NIMI: Asdrallea Rina Terra
KUTSUMANIMI: Varpunen (Asdralleaa ja Astraa, lyhennystä etunimestä, käyttää ainoastaan naisen vanhempi sisar)
IKÄ: 32 vuotta (syntymäpäivä 8.2.)
SUKUPUOLI: nainen
ROTU/LAJI: maeri
AMMATTI: Jonkin sortin luonnontutkija. Varpunen tutkii lähinnä lohikäärmeitä ja alueita, joilla niitä on.
ULKONÄKÖ: Asiayhteydestä erotettuna korvansa ja kulmansa lävistänyt nainen, joka pukeutuu yleensä vain tummiin vaatteisiin saattaa näyttää oudolta ajassaan. Väkijoukkoon hän kuitenkin sulautuu, sillä maereille tyypillinen vaalea iho ja vaaleat hiukset sattuvat olemaan kovin yleinen näkymä Rajamaiden alueilla.
Noin 160-senttimetriä ja suunnilleen 60 kiloa painava naisen ruumis ei kohtaa hänen nimeään mielikuvissa, eikä liioin todellisuudessa. Keskipitkä- ja painoinen Varpunen ei ole enää ole niin pieni kun hän oli nuorempana, jolloin nimikin tavallaan tuli käyttöön. Hänen vartalonsa on suhteellisen jäntevä, mutta hieman vankkatekoinen noin luonnostaankin. Paljon liikkuvana suurin osa painosta on kuitenkin lihasta, vaikka nykyään lanteillekin on jäänyt osa kiloista, eikä niinkään lihaksina. Varpusella on suhteellisen vaalea iho, joka vaatii aikansa muuttuakseen punaisesta, palaneen oloisesta ruskeammaksi, mutta kunnon rusketusta hänen on mahdotonta saada, eikä hän sellaista muutenkaan halaja. Hänen ihonsa väri sopii hyvin yhteen vaaleiden, hieman konjakinsävyisten, ehkä vaaleanruskeaankin taittuvien hiusten kanssa, tosin yleensä niiden väriä on mahdoton nähdä, sillä Varpunen käyttää usein huiveja. Hiukset eivät ole mitenkään erityisen tuuheat ja niiden suoruus vie muutenkin illuusiota isosta hiuskeosta pois. Ehkä hiusten leikkuu auttaisi tilanteeseen, mutta Varpunen ei suostu leikkaamaan vyötärön alkuun asti ulottuvia hiuksiaan, vaikka hiuksia ei yleensä edes näy. Tukkaansa hän pitää yleensä letillä, joka on piilotettu niskaan tai kankaiden alle solmitulla epämääräisellä nutturalla.
Varpusen kasvot ovat muodoltaan melko klassiset, eli melkein ovaalit, vaikka leuka onkin hieman terävänmallinen. Muuten hänen kasvonsa ovat hyvin tavalliset, peruskasvot, jotka sinänsä miellyttävät monia, vaikka ei Varpusta miksikään kaunottareksi voi kutsua. Lähempänä totuutta olisikin söpö, jos kuvataan Varpusen kasvoja. Naisen silmät ovat melko tumman ruskeat, mutta kooltaan normaalit tai hieman pienemmät verrattuna kostean ruskeisiin ”metsäkauris”-silmiin. Naisen korkealla olevat vaaleat ja ohuet kulmakarvat saavat hänet näyttämään hieman hämmentyneeltä, tosin se ilme katoaa heti kun Varpunen alkaa hymyillä. Hymyillessään hän nimittäin näyttää hieman epätoivoiselta silmien naururyppyjen takia, sekä kulmakarvojen tavan painua yhteen takia. Nauraminen on itse asiassa ainut ilme, joka saa naisen kasvot näyttämään kunnolla levollisilta. Varpusella ei ole kasvoissaan mitään luomia, arpia tai muita tunnusmerkkejä pienen leuan ja kaulan alueella olevan palovammasta jääneen arven lisäksi. Arven kohdalta iho on suunnilleen muun ihon väristä, ehkä hieman punertavampaa. Arpimuodostuma kuitenkin on ihosta nouseva, ja hieman normaalia punertavampi ja arempi, joten ei sitä normaaliksi kohdaksi ihossa voi uskoa. Kooltaan arpi on noin 5 senttiä pitkä ja pyöreän tai soikeanmuotoinen, halkaisijaltaan muutamia senttejä. (Käytännössä arpi jää vaatteiden alle)
Pelkkien luontaisten avujen luetteloiminen ei kuitenkaan antaisi oikeaa Varpusen ulkonäöstä, erilaisissa vaatteissa ja ilman korujaan hän näyttäisi hyvin erilaiselta. Naisen vaatetus ei sinänsä ole mitenkään erikoista, kunhan vain vaatteet eivät erotu liian räikeästi luonnosta. Ulkonäön sanelee tavallaan käytännöllisyys (esim. liikkumisen helppouden kannalta ja kestävyyden), mutta joistain asioista Varpunen ei vain voi luopua. Olleessaan ”ihmisten ilmoilla” Varpunen käyttää enemmän aikaa vaatetukseensa kuin ollessaan yksin maastossa. Tällöin housut saattavat vaihtua pitkään hameeseen, vaikka lyhyempikään ei ole kesällä mikään kummastus. Lämpimällä säällä nainen pukeutuu hihattomiin paitoihin, kylmemmällä pitkiin. Housut lyhenevät samalla tavalla säätilan mukaan. Varpusen vaatteet ovat usein suhteellisen ihonmyötäisiä jo ihan kätevyyden takia. Hän suosii vaatetuksessaan erityisesti mustaa, ruskeaa ja vihreää, mutta varsinkin talvella pukeutumiskoodista on luistettava sen mukaan mitä on. Vaatteet ovat yleensä pellavaa, villaa tai vastaavaa. Naisen takki, jota hän käyttää oikeastaan ympäri vuoden (kesällä ehkä vain kuljettaa mukanaan) on vaaleanruskea polviin asti ulottuva iso nahkatakki, jonka alle puetaan vaatteita tarvittava määrä, myös villapaitoja. Varpusen kengät ovat yleensä yksinkertaiset nahkakengät, jotka eivät luista kalliolla tai talvella lämpimät saappaat.
Lävistyksiä Varpusella on vasemmassa korvassa kaksi ja oikeassa kolme. Yleensä niissä on jokin pieni hopeainen tms. nappi, tai korvan läpi menevä ns. tikku. Lisäksi naisella on kaksi kulmalävistystä vasemmassa kulmakarvassa. Korvat kuitenkin peittyvät hiusten kanssa huivien, jotka saattavat olla jopa hyvin värikkäitä, alle. Kankaat ovat naisen huiveissa usein hyvin yksinkertaisia ja halpoja, joita Varpunen on myöhemmin itse värjännyt mieleisikseen. Väreinä on mm. kirkas oranssi, ruskea, punainen ja joskus lila. Vihreätä väriä on vaikea sekoittaa helposti ja sinisestä Varpunen ei pidä, mutta muita värejä ja niiden sekoituksia hän osaa itse tehdä. Usein nainen myös maalaa kuvioita omaan ihoonsa tietyillä väreillä, jotka tarttuvat ihoon joksikin aikaa ja kuluvat lopulta pois.
LUONNE: Varpusen luonteesta tai käyttäytymisestä ei pidä tai kannata tehdä johtopäätöksiä ulkonäön tai ammatin perusteella. Tietenkin jos vapaaehtoisesti suostuu elämään kenttäolosuhteissa ja möyrimään maassa vaarallisten petojen lähettyvillä niin täytyy olla joko hyvin kiinnostunut asiastaan tai hieman vinksahtanut. Yllytyshulluksi Varpusta ei kuitenkaan voi kutsua, sillä hän tekee työtään nimenomaan intohimonsa asiaa kohden takia, sekä, luonnollisesti, rahan vuoksi, (vaikka itse tutkiminen ei suoranaisesti rahapussia kasvata). Elämä on opettanut naista olemaan käytännöllinen, vaikka varsinkin pienenä häntä kiinnosti nimenomaan haihattelu ja asioiden ainainen ihmettely. Nykyään tuo luonteenpiirre on jäänyt vähemmälle ja Varpunen on lähempänä välinpitämätöntä kuin toisten asioista kiinnostunutta. Naisessa on nimittäin se ärsyttäväkin piirre, että hän vastaa kysymyksiin suoraan, eikä osoita sympatiaa sitä selvästi kerjääville. Rehellisyys kun ei ole aina hyve (Esimerkiksi jos joku kysyy; ”haluaisitko tehdä tämän asian?” Varpunen saattaa vastata yksinkertaisesti, ”en”, jos hän ei halua tehdä kyseistä asiaa. Voiminen on sitten aina eri asia). Hän ei myöskään osoita tulkitsevansa toisten puheita rivien välistä, vaikka hän niin vanhasta tottumuksesta tekeekin. Piilovihjausten ja muiden ”huomaamatta” jättäminen antaa Varpusesta välillä tyhmän, tai sitten ironisen kuvan. Hän nimittäin käyttää itse usein näppärästi hyödyksi muiden keksimää kuvaa hänestä itsestään ja valitettavan harva sitä huomaa. Sen pidemmälle hän ei verbaalisiin mittelöihin lähde, ihan vain jo siksi, että ajan myötä nainen on huomannut omat rajansa ja todennut, ettei aina edes kannata jatkaa, vaikka vastaus olisikin kielenpäällä. Kettuilu on vain erikoistapauksia varten.
Vaikka Varpusen olemuksesta välillä suorastaan loistaa välinpitämätön asenne ”minua eivät teidän mielipiteenne häiritse” on todellisuus siitä kuitenkin kaukana. Eihän kukaan tosissaan voi sanoa, ettei toisen mielipide kiinnosta ollenkaan, varsinkin kun kyse on henkilön omasta persoonasta. Eikä Varpunen ole tässä asiassa mikään poikkeus. Muiden miellyttämisen reaktioiden pelossa hän on kuitenkin jättänyt pois turhana. Siinä mielessä hän on kehittynyt lapsuudestaan, ettei hän nykyään ota aina kaikkia kommentteja ja huomiota itseensä. Itseironia on toiminut siinäkin hyvänä apuna muita ”myötäillessä”, vaikka nauraminen omille virheille on yhä Varpuselta vaikeaa. Hän mielummin unohtaa esimerkiksi ikävät asiat, kuin jää analysoimaan niitä. Koska Varpunen on luonteeltaan lisäksi aika jääräpäinen on usein hänestä vaikeaa saada mitään konkreettista irti. Usein nimittäin pitkälläkään palopuheella ei Varpusesta saa muuta irti kuin vain muutaman sanan tai ehkä lauseen, tyyliin; ”jaahas”, ja sen jälkeen hiljaisuuden. Varpunen on kyllä tuostakin piirteestään tietoinen, mutta muuttuminen vaatisi hänestä liikaa. Kaikesta huolimatta Varpusella on kohtuullisen hyvä itsetunto ja hänelle ei tuota vaikeutta pohtia mielessään omia vikojaan ja hyviä puolia. Ääneen lausuminen on se suurin ongelma, varsinkin melkein tuntemattomille. Sulkeutuneeksi häntä ei kuitenkaan voi sanoa, sillä keskusteluihin nainen kyllä tulee mukaan. Totuuksia itsestään hän ei vain mielellään ruodi ääneen, koska se ei hänestä muille kuulu.
Varpunen on epäsosiaalinen ja yleensä mielummin hiljaa kuin äänessä, eikä se ketään kummastuta. Kumma kyllä nainen nauttii uusien ihmisten tapaamisesta, jos hän sille tuulelle sattuu. Harvemmin vain samanhenkisiä ihmisiä, jotka eivät heti ensiksi ahdistele perustiedoilla tai tyypillisillä latteuksilla. Huumorintajua naiselta kyllä löytyy, mutta sekin on omanlaistaan, hieman kuivaa ja piikittelevää. Ja muilla kun ei aina löydy ymmärrystä sellaisiin vitseihin aivan kuten usein naisen tapa kertoa makeilevasti elämästään ei avaudu kaikille vitsinä.
Kaikesta huolimatta Varpunen on vahva luonteeltaan (tai sitten hän on vain kasvattanut kovan kuoren), eikä hän vain ohita kunnollisia loukkauksia, eikä häntä myöskään voi käyttää hyväkseen. Mielipiteissään kiihkeä nainen saattaa myös olla siinäkin mielessä rasittavaa pöytäseuraa, jos keskustelu edes etenee niin pitkälle, että Varpunen päättää ryhtyä puhumaan.
ERIKOISTA: Varpunen on pasifisti, ja tämä väkivaltaa, tappamista ja vastaavaa vastustava aate koskee hänen kohdallaan kaikkia eläviä (ihmisenkaltaisia rotuja, eläimiä ja kasveja). Hän ei kuitenkaan ole kasvissyöjä, sillä sellaisia ylellisyyksiä ei vaeltelijalla parane olla. Lähinnä siis kyse on luonnon – ja sen voimien kunnioittamisesta ja arvostamisesta (hän ei kuitenkaan usko luonnonhenkiin tai vastaaviin), sekä siitä, ettei hän suututettunakaan käy käsiksi, jollei ole aivan pakko. Yleensä Varpunen vain nielee kiukkunsa ja poistuu paikalta.
Varpunen ei myöskään juo (viinaa), mutta valitettavasti hän polttaa välillä tupakankaltaista ainetta, jota hän kerää matkoillaan ja kuivattaa. (Suurimman osan hän myy muille). Lisäksi Varpunen myy muitakin yrttejä, joita hän kerää vaellellessaan, mutta ei hän niistä tiedä juuri muuta kuin ulkonäön ja käyttötarkoituksen. Ylipäätänsäkin nainen myy mitä tahansa vain löytää. Hän elää nimenomaan myymillään asioilla ja pienimuotoisella salakuljettamisella.
PERHE JA HISTORIA: Varpunen on kotoisin Lirembiestä, jossa hänen kummatkin vanhempansa ovat syntyneet. Hän asuikin lapsena ja nuorena maan länsiosassa vanhempiensa kotiseuduilla, missä koko suku (vaikkakin pieni sellainen) piti majaa. Naisen vanhemmat menivät naimisiin suhteellisen nuorina, vain vähän yli 20-vuotiana ja saivat ensimmäisen lapsensa, Catrianian melko pian sen jälkeen. Toinen lapsi Asdrallea (eli Varpunen) syntyi parin vuoden päästä ja kolmas ja viimeinen tytär Celrilia kolme vuotta Varpusen jälkeen. Kaikki kolme lasta nimettiin erityisesti Lirembiessä näkyvien tähtikuvioiden ja tähtien mukaan syntyiväthän he kaikki kolme talvella, jolloin tähdet näkyvät taivaalla erityisen hyvin.
Varpusen isä oli ammatiltaan soittimientekijä (tarkemmin sanottuna rakensi selloja) ja äiti teki tytön varhaislapsuuden ajan milloin mitäkin. Myöhemmin isän kadottua, kuoltua tai vain päätettyä lähteä perheensä luota Varpusen ollessa seitsemän vuotta (syytä tai syitä isän katoamiseen ei koskaan perheessä selvitetty) ryhtyi äiti elättämän perhettään. Perheen lapset viettivät aikaansa paljon kolmestaan, mutta ei oikeastaan voi sanoa, että he huolehtivat toisistaan. Terran lapset nimittäin huolehtivat nimenomaan itsestään ennen muita, jotta he voisivat hätätapauksissa olla muiden tukena. Tuon pienen itsekkyyden poikasen heihin loi tyttöjen isoisä (äidinisä), joka tuli isän kadottu maisemista auttamaan tarpeen vaatiessa. (Oikeastaan isoisä tarvitsi heitä enemmän kuin toisin päin, sillä hänen vaimonsa kuolema ja ikä olivat hieman pehmentäneet miehen päätä). Isoisä vaikutti varmaan eniten Varpuseen, joka oli ukin mielestä liian haihatteleva.
Kymmenenvuotiaaksi asti Varpunen kävi koulua kodin ulkopuolella, mutta hän ei viihtynyt siellä. Ei häntä periaatteessa kiusattu, mutta syrjittiin. Koulu ei muutenkaan ollut hänelle se paras paikka ja kotona hän oppi siskonsa kanssa sen verran kuin mielestään tarvitsi. Oikeasti tärkeät asiat hän oppi myöhemmin, joko vahingossa tai tarkoituksella. Muun muassa osan tietoudestaan kasveista, eläimistä ja muista, lohikäärmeistäkin, nainen sai kotonaan kuuntelemalla ukkiaan tai lukemalla asioihin liittyviä kirjoja. Kotoaan Varpunen lähti tultuaan täysi-ikäiseksi. Alussa hän vain ihmetteli Lirembiessä ja kierteli syrjäisillä alueilla, mutta jo heti ensimmäisen talven tultua hän lähti laivalla hieman ”lämpimimmille” saarille. Siellä hän myös keksi hyödyntää jo osaamiaan taitoja ja ryhtyä tutkimaan luontoa.
ASEET: ainoastaan puukko, jota ei ole tarkoitettu muuhun kuin sen oikeaan käyttötarkoitukseen.
MUUTA: Varpunen ei ole erityisen suvaitsevainen ja hänellä on ennakkoluuloja, väitti hän sitten itse mitä hyvänsä. Varpunen soittaa/soitti selloa (yhtä isänsä tekemistä), tosin soitin on hänen Catrianian luona Lirembiessä, eikä soittimenomistaja käy siellä päin usein.
KUTSUMANIMI: Varpunen (Asdralleaa ja Astraa, lyhennystä etunimestä, käyttää ainoastaan naisen vanhempi sisar)
IKÄ: 32 vuotta (syntymäpäivä 8.2.)
SUKUPUOLI: nainen
ROTU/LAJI: maeri
AMMATTI: Jonkin sortin luonnontutkija. Varpunen tutkii lähinnä lohikäärmeitä ja alueita, joilla niitä on.
ULKONÄKÖ: Asiayhteydestä erotettuna korvansa ja kulmansa lävistänyt nainen, joka pukeutuu yleensä vain tummiin vaatteisiin saattaa näyttää oudolta ajassaan. Väkijoukkoon hän kuitenkin sulautuu, sillä maereille tyypillinen vaalea iho ja vaaleat hiukset sattuvat olemaan kovin yleinen näkymä Rajamaiden alueilla.
Noin 160-senttimetriä ja suunnilleen 60 kiloa painava naisen ruumis ei kohtaa hänen nimeään mielikuvissa, eikä liioin todellisuudessa. Keskipitkä- ja painoinen Varpunen ei ole enää ole niin pieni kun hän oli nuorempana, jolloin nimikin tavallaan tuli käyttöön. Hänen vartalonsa on suhteellisen jäntevä, mutta hieman vankkatekoinen noin luonnostaankin. Paljon liikkuvana suurin osa painosta on kuitenkin lihasta, vaikka nykyään lanteillekin on jäänyt osa kiloista, eikä niinkään lihaksina. Varpusella on suhteellisen vaalea iho, joka vaatii aikansa muuttuakseen punaisesta, palaneen oloisesta ruskeammaksi, mutta kunnon rusketusta hänen on mahdotonta saada, eikä hän sellaista muutenkaan halaja. Hänen ihonsa väri sopii hyvin yhteen vaaleiden, hieman konjakinsävyisten, ehkä vaaleanruskeaankin taittuvien hiusten kanssa, tosin yleensä niiden väriä on mahdoton nähdä, sillä Varpunen käyttää usein huiveja. Hiukset eivät ole mitenkään erityisen tuuheat ja niiden suoruus vie muutenkin illuusiota isosta hiuskeosta pois. Ehkä hiusten leikkuu auttaisi tilanteeseen, mutta Varpunen ei suostu leikkaamaan vyötärön alkuun asti ulottuvia hiuksiaan, vaikka hiuksia ei yleensä edes näy. Tukkaansa hän pitää yleensä letillä, joka on piilotettu niskaan tai kankaiden alle solmitulla epämääräisellä nutturalla.
Varpusen kasvot ovat muodoltaan melko klassiset, eli melkein ovaalit, vaikka leuka onkin hieman terävänmallinen. Muuten hänen kasvonsa ovat hyvin tavalliset, peruskasvot, jotka sinänsä miellyttävät monia, vaikka ei Varpusta miksikään kaunottareksi voi kutsua. Lähempänä totuutta olisikin söpö, jos kuvataan Varpusen kasvoja. Naisen silmät ovat melko tumman ruskeat, mutta kooltaan normaalit tai hieman pienemmät verrattuna kostean ruskeisiin ”metsäkauris”-silmiin. Naisen korkealla olevat vaaleat ja ohuet kulmakarvat saavat hänet näyttämään hieman hämmentyneeltä, tosin se ilme katoaa heti kun Varpunen alkaa hymyillä. Hymyillessään hän nimittäin näyttää hieman epätoivoiselta silmien naururyppyjen takia, sekä kulmakarvojen tavan painua yhteen takia. Nauraminen on itse asiassa ainut ilme, joka saa naisen kasvot näyttämään kunnolla levollisilta. Varpusella ei ole kasvoissaan mitään luomia, arpia tai muita tunnusmerkkejä pienen leuan ja kaulan alueella olevan palovammasta jääneen arven lisäksi. Arven kohdalta iho on suunnilleen muun ihon väristä, ehkä hieman punertavampaa. Arpimuodostuma kuitenkin on ihosta nouseva, ja hieman normaalia punertavampi ja arempi, joten ei sitä normaaliksi kohdaksi ihossa voi uskoa. Kooltaan arpi on noin 5 senttiä pitkä ja pyöreän tai soikeanmuotoinen, halkaisijaltaan muutamia senttejä. (Käytännössä arpi jää vaatteiden alle)
Pelkkien luontaisten avujen luetteloiminen ei kuitenkaan antaisi oikeaa Varpusen ulkonäöstä, erilaisissa vaatteissa ja ilman korujaan hän näyttäisi hyvin erilaiselta. Naisen vaatetus ei sinänsä ole mitenkään erikoista, kunhan vain vaatteet eivät erotu liian räikeästi luonnosta. Ulkonäön sanelee tavallaan käytännöllisyys (esim. liikkumisen helppouden kannalta ja kestävyyden), mutta joistain asioista Varpunen ei vain voi luopua. Olleessaan ”ihmisten ilmoilla” Varpunen käyttää enemmän aikaa vaatetukseensa kuin ollessaan yksin maastossa. Tällöin housut saattavat vaihtua pitkään hameeseen, vaikka lyhyempikään ei ole kesällä mikään kummastus. Lämpimällä säällä nainen pukeutuu hihattomiin paitoihin, kylmemmällä pitkiin. Housut lyhenevät samalla tavalla säätilan mukaan. Varpusen vaatteet ovat usein suhteellisen ihonmyötäisiä jo ihan kätevyyden takia. Hän suosii vaatetuksessaan erityisesti mustaa, ruskeaa ja vihreää, mutta varsinkin talvella pukeutumiskoodista on luistettava sen mukaan mitä on. Vaatteet ovat yleensä pellavaa, villaa tai vastaavaa. Naisen takki, jota hän käyttää oikeastaan ympäri vuoden (kesällä ehkä vain kuljettaa mukanaan) on vaaleanruskea polviin asti ulottuva iso nahkatakki, jonka alle puetaan vaatteita tarvittava määrä, myös villapaitoja. Varpusen kengät ovat yleensä yksinkertaiset nahkakengät, jotka eivät luista kalliolla tai talvella lämpimät saappaat.
Lävistyksiä Varpusella on vasemmassa korvassa kaksi ja oikeassa kolme. Yleensä niissä on jokin pieni hopeainen tms. nappi, tai korvan läpi menevä ns. tikku. Lisäksi naisella on kaksi kulmalävistystä vasemmassa kulmakarvassa. Korvat kuitenkin peittyvät hiusten kanssa huivien, jotka saattavat olla jopa hyvin värikkäitä, alle. Kankaat ovat naisen huiveissa usein hyvin yksinkertaisia ja halpoja, joita Varpunen on myöhemmin itse värjännyt mieleisikseen. Väreinä on mm. kirkas oranssi, ruskea, punainen ja joskus lila. Vihreätä väriä on vaikea sekoittaa helposti ja sinisestä Varpunen ei pidä, mutta muita värejä ja niiden sekoituksia hän osaa itse tehdä. Usein nainen myös maalaa kuvioita omaan ihoonsa tietyillä väreillä, jotka tarttuvat ihoon joksikin aikaa ja kuluvat lopulta pois.
LUONNE: Varpusen luonteesta tai käyttäytymisestä ei pidä tai kannata tehdä johtopäätöksiä ulkonäön tai ammatin perusteella. Tietenkin jos vapaaehtoisesti suostuu elämään kenttäolosuhteissa ja möyrimään maassa vaarallisten petojen lähettyvillä niin täytyy olla joko hyvin kiinnostunut asiastaan tai hieman vinksahtanut. Yllytyshulluksi Varpusta ei kuitenkaan voi kutsua, sillä hän tekee työtään nimenomaan intohimonsa asiaa kohden takia, sekä, luonnollisesti, rahan vuoksi, (vaikka itse tutkiminen ei suoranaisesti rahapussia kasvata). Elämä on opettanut naista olemaan käytännöllinen, vaikka varsinkin pienenä häntä kiinnosti nimenomaan haihattelu ja asioiden ainainen ihmettely. Nykyään tuo luonteenpiirre on jäänyt vähemmälle ja Varpunen on lähempänä välinpitämätöntä kuin toisten asioista kiinnostunutta. Naisessa on nimittäin se ärsyttäväkin piirre, että hän vastaa kysymyksiin suoraan, eikä osoita sympatiaa sitä selvästi kerjääville. Rehellisyys kun ei ole aina hyve (Esimerkiksi jos joku kysyy; ”haluaisitko tehdä tämän asian?” Varpunen saattaa vastata yksinkertaisesti, ”en”, jos hän ei halua tehdä kyseistä asiaa. Voiminen on sitten aina eri asia). Hän ei myöskään osoita tulkitsevansa toisten puheita rivien välistä, vaikka hän niin vanhasta tottumuksesta tekeekin. Piilovihjausten ja muiden ”huomaamatta” jättäminen antaa Varpusesta välillä tyhmän, tai sitten ironisen kuvan. Hän nimittäin käyttää itse usein näppärästi hyödyksi muiden keksimää kuvaa hänestä itsestään ja valitettavan harva sitä huomaa. Sen pidemmälle hän ei verbaalisiin mittelöihin lähde, ihan vain jo siksi, että ajan myötä nainen on huomannut omat rajansa ja todennut, ettei aina edes kannata jatkaa, vaikka vastaus olisikin kielenpäällä. Kettuilu on vain erikoistapauksia varten.
Vaikka Varpusen olemuksesta välillä suorastaan loistaa välinpitämätön asenne ”minua eivät teidän mielipiteenne häiritse” on todellisuus siitä kuitenkin kaukana. Eihän kukaan tosissaan voi sanoa, ettei toisen mielipide kiinnosta ollenkaan, varsinkin kun kyse on henkilön omasta persoonasta. Eikä Varpunen ole tässä asiassa mikään poikkeus. Muiden miellyttämisen reaktioiden pelossa hän on kuitenkin jättänyt pois turhana. Siinä mielessä hän on kehittynyt lapsuudestaan, ettei hän nykyään ota aina kaikkia kommentteja ja huomiota itseensä. Itseironia on toiminut siinäkin hyvänä apuna muita ”myötäillessä”, vaikka nauraminen omille virheille on yhä Varpuselta vaikeaa. Hän mielummin unohtaa esimerkiksi ikävät asiat, kuin jää analysoimaan niitä. Koska Varpunen on luonteeltaan lisäksi aika jääräpäinen on usein hänestä vaikeaa saada mitään konkreettista irti. Usein nimittäin pitkälläkään palopuheella ei Varpusesta saa muuta irti kuin vain muutaman sanan tai ehkä lauseen, tyyliin; ”jaahas”, ja sen jälkeen hiljaisuuden. Varpunen on kyllä tuostakin piirteestään tietoinen, mutta muuttuminen vaatisi hänestä liikaa. Kaikesta huolimatta Varpusella on kohtuullisen hyvä itsetunto ja hänelle ei tuota vaikeutta pohtia mielessään omia vikojaan ja hyviä puolia. Ääneen lausuminen on se suurin ongelma, varsinkin melkein tuntemattomille. Sulkeutuneeksi häntä ei kuitenkaan voi sanoa, sillä keskusteluihin nainen kyllä tulee mukaan. Totuuksia itsestään hän ei vain mielellään ruodi ääneen, koska se ei hänestä muille kuulu.
Varpunen on epäsosiaalinen ja yleensä mielummin hiljaa kuin äänessä, eikä se ketään kummastuta. Kumma kyllä nainen nauttii uusien ihmisten tapaamisesta, jos hän sille tuulelle sattuu. Harvemmin vain samanhenkisiä ihmisiä, jotka eivät heti ensiksi ahdistele perustiedoilla tai tyypillisillä latteuksilla. Huumorintajua naiselta kyllä löytyy, mutta sekin on omanlaistaan, hieman kuivaa ja piikittelevää. Ja muilla kun ei aina löydy ymmärrystä sellaisiin vitseihin aivan kuten usein naisen tapa kertoa makeilevasti elämästään ei avaudu kaikille vitsinä.
Kaikesta huolimatta Varpunen on vahva luonteeltaan (tai sitten hän on vain kasvattanut kovan kuoren), eikä hän vain ohita kunnollisia loukkauksia, eikä häntä myöskään voi käyttää hyväkseen. Mielipiteissään kiihkeä nainen saattaa myös olla siinäkin mielessä rasittavaa pöytäseuraa, jos keskustelu edes etenee niin pitkälle, että Varpunen päättää ryhtyä puhumaan.
ERIKOISTA: Varpunen on pasifisti, ja tämä väkivaltaa, tappamista ja vastaavaa vastustava aate koskee hänen kohdallaan kaikkia eläviä (ihmisenkaltaisia rotuja, eläimiä ja kasveja). Hän ei kuitenkaan ole kasvissyöjä, sillä sellaisia ylellisyyksiä ei vaeltelijalla parane olla. Lähinnä siis kyse on luonnon – ja sen voimien kunnioittamisesta ja arvostamisesta (hän ei kuitenkaan usko luonnonhenkiin tai vastaaviin), sekä siitä, ettei hän suututettunakaan käy käsiksi, jollei ole aivan pakko. Yleensä Varpunen vain nielee kiukkunsa ja poistuu paikalta.
Varpunen ei myöskään juo (viinaa), mutta valitettavasti hän polttaa välillä tupakankaltaista ainetta, jota hän kerää matkoillaan ja kuivattaa. (Suurimman osan hän myy muille). Lisäksi Varpunen myy muitakin yrttejä, joita hän kerää vaellellessaan, mutta ei hän niistä tiedä juuri muuta kuin ulkonäön ja käyttötarkoituksen. Ylipäätänsäkin nainen myy mitä tahansa vain löytää. Hän elää nimenomaan myymillään asioilla ja pienimuotoisella salakuljettamisella.
PERHE JA HISTORIA: Varpunen on kotoisin Lirembiestä, jossa hänen kummatkin vanhempansa ovat syntyneet. Hän asuikin lapsena ja nuorena maan länsiosassa vanhempiensa kotiseuduilla, missä koko suku (vaikkakin pieni sellainen) piti majaa. Naisen vanhemmat menivät naimisiin suhteellisen nuorina, vain vähän yli 20-vuotiana ja saivat ensimmäisen lapsensa, Catrianian melko pian sen jälkeen. Toinen lapsi Asdrallea (eli Varpunen) syntyi parin vuoden päästä ja kolmas ja viimeinen tytär Celrilia kolme vuotta Varpusen jälkeen. Kaikki kolme lasta nimettiin erityisesti Lirembiessä näkyvien tähtikuvioiden ja tähtien mukaan syntyiväthän he kaikki kolme talvella, jolloin tähdet näkyvät taivaalla erityisen hyvin.
Varpusen isä oli ammatiltaan soittimientekijä (tarkemmin sanottuna rakensi selloja) ja äiti teki tytön varhaislapsuuden ajan milloin mitäkin. Myöhemmin isän kadottua, kuoltua tai vain päätettyä lähteä perheensä luota Varpusen ollessa seitsemän vuotta (syytä tai syitä isän katoamiseen ei koskaan perheessä selvitetty) ryhtyi äiti elättämän perhettään. Perheen lapset viettivät aikaansa paljon kolmestaan, mutta ei oikeastaan voi sanoa, että he huolehtivat toisistaan. Terran lapset nimittäin huolehtivat nimenomaan itsestään ennen muita, jotta he voisivat hätätapauksissa olla muiden tukena. Tuon pienen itsekkyyden poikasen heihin loi tyttöjen isoisä (äidinisä), joka tuli isän kadottu maisemista auttamaan tarpeen vaatiessa. (Oikeastaan isoisä tarvitsi heitä enemmän kuin toisin päin, sillä hänen vaimonsa kuolema ja ikä olivat hieman pehmentäneet miehen päätä). Isoisä vaikutti varmaan eniten Varpuseen, joka oli ukin mielestä liian haihatteleva.
Kymmenenvuotiaaksi asti Varpunen kävi koulua kodin ulkopuolella, mutta hän ei viihtynyt siellä. Ei häntä periaatteessa kiusattu, mutta syrjittiin. Koulu ei muutenkaan ollut hänelle se paras paikka ja kotona hän oppi siskonsa kanssa sen verran kuin mielestään tarvitsi. Oikeasti tärkeät asiat hän oppi myöhemmin, joko vahingossa tai tarkoituksella. Muun muassa osan tietoudestaan kasveista, eläimistä ja muista, lohikäärmeistäkin, nainen sai kotonaan kuuntelemalla ukkiaan tai lukemalla asioihin liittyviä kirjoja. Kotoaan Varpunen lähti tultuaan täysi-ikäiseksi. Alussa hän vain ihmetteli Lirembiessä ja kierteli syrjäisillä alueilla, mutta jo heti ensimmäisen talven tultua hän lähti laivalla hieman ”lämpimimmille” saarille. Siellä hän myös keksi hyödyntää jo osaamiaan taitoja ja ryhtyä tutkimaan luontoa.
ASEET: ainoastaan puukko, jota ei ole tarkoitettu muuhun kuin sen oikeaan käyttötarkoitukseen.
MUUTA: Varpunen ei ole erityisen suvaitsevainen ja hänellä on ennakkoluuloja, väitti hän sitten itse mitä hyvänsä. Varpunen soittaa/soitti selloa (yhtä isänsä tekemistä), tosin soitin on hänen Catrianian luona Lirembiessä, eikä soittimenomistaja käy siellä päin usein.